Tänään on aika koota seimi ja asettaa se paikoilleen.

Seimen hahmoja on hartaasti tehty ja maalattu. Kipsiset hahmot on aikaa myöten uusittu useamman kerran. Aika tekee tehtävänsä vaikka niitä kuinka hellästi pitelisi. Kipsihahmojen valaminen taitaa olla Eevertin vakiopuuhia kukkaistutusten lisäksi joulunaikaan. Hahmoja valmistettaessa Eevertin pieni keittiö peittyy hentoiseen kipsipölyyn ja valkoisia laimareita löytyy tiskipöydältä ja muilta apupöydiltä missä hahmoja on kuivumassa. Eevertin valamat hahmot menevät jouluaskartelu-tapahtumaan, missä kävijät voivat maalata itselleen oman jouluseimen. Tekijöitä on riittänyt jokaiselle vuodelle. Kaikista töistä tulee hyvin erilaisia vaikka perusta onkin samaa.

Tänä vuonna Eevert on saanut valmiiksi myös oman uusitun kokoelmansa ja työsti viimeiseksi kolme viisasta mukaan seimiasetelmaan. Hahmojen maalaamiseen Eevert on kärsivällisenä miehenä käyttänyt kolme vuotta. Joka jouluaika on seimeen maalattu muutama keskeinen henkilö tai eläin. Tarkkaa työtä ja selvästi harrasta keskittymistä osoittaen hän on työnsä tehnyt.  Tallin Eevert on tehnyt kelopuusta, jota reppuun on löytynyt lapin vaellukselta jo kauan sitten.

Jouluseimi on etenkin keski-Euroopassa yksi suosituimmista joulukoristeista. Seimiperinne on saanut alkunsa jouluevankeliumin kertomuksesta Jeesuksen syntymästä. Seimi tarkoittaa eläinten ruokakaukaloa, joka tehtiin savesta, kivestä tai puusta. Seimi toimi Jeesuksen ensimmäisenä vuoteena. Nykyään seimi-sana tarkoittaa koko kokonaisuuta, eikä vain ruoka-astiaa.

Eeverttilän seimi tuodaan saliin ja kootaan siellä yhdessä koko talonväen voimin. Ja pian onkin Eevertin apuna sekalainen joukko talon väkeä; kissa ja koira etunenässä. Alkuun ne tyytyvät tarkkailemaan varovaisesti matkan päästä.

Asetteleminen on tarkkaa puuhaa sekin. Olisiko hyvä näin, vai ehkä sittenkin noin… no, viimein siellä Maria on polvistuneena pienen vauvansa puoleen juuri oikeassa järjestyksessä. Kaksi pientä lammasta uteliaana seuraa tallin tapahtumia. Tallin lattialla on pehmoista villaa. Hellästi Eevert asettelee vielä villat paikoilleen ja ajattelee, että niin on hyvä. Ei pikkuinen pääse palelemaan, vaikka ulkona olisi kuinka kylmä.

Vähitellen kissa ja koirakin rohkaistuvat tallin lähelle. Kissa ensin ikäänkuin venytellen ojentaa ihan vaan huomaamatta tassuaan villoja kohden. Pikku tassu ihan vaan vähän tunnustelee karheaa lampaanvillaa. Ihan vaan ”muina miehinä”.

Vallaton Tenho-koira ei sekään millään malttaisi antaa seimen olla paikoillaan. Taitaa lampaanvillan tuoksu olla kiinnostavaa sisällä useammassakin nenässä.

Eevert on joitakin vuosia sitten saanut olla mukana lampaiden keritsemisessä. Se vasta olikin jännittävää puuhaa. Ensin piti paksuvillainen lammas saada kinni ja asettaa tukevasti jalkojen väliin. Keritsimet käteen ja villa leikataan irti. Parturointia, sitähän se oikeastaan oli. Melkoinen kasa niistä villoista tulikin! Eevert sai omansa ja ne ovat olleetkin hyvässä tallessa.

Villoja on käytetty moneen paikkaan vaikka ei niistä lankaa ole valmistunutkaan. Monenlaista lämmikettä senkin edestä. Laittoipa Eevert niitä kerran kenkiinsäkin ja hyvin tarkeni paukku pakkasilla.

No, niinhän siinä kävi, että Tenho riehaantui täysin uusista tuoksuista ja retuutti villoja ympäri taloa. Seimeen saakka niitä ei liiemmin enää riittänyt, mutta lämpimässä on tallin väki siitä huolimatta.

Mitä Tenho mahtaa tehdä villa-aarteellaan? Mitä pienellä koiralla on oikein mielessään? Vai pitääkö se muuten vain kovasti lampaista?

☆

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

☆

Isomman seimen hahmot ovat max 10cm korkeita ja pienen vastaavan Maria on n. 2 cm.