21.12.
Hyvää huomenta kuomaseni, toivottaa Eevert vuoteensa vierelle odottamaan tulleelle Tenho-koiralle. Koira on jo jonkin aikaa odotellut isäntänsä heräämistä, sillä tänään on luvassa hauska ja mukava päivä. Saadakseen Eevertin hereille Tenholla on tapana kolistella työpöydän tuolin kanssa. Siinä on yksi jalka muita lyhyempi ja se kolahtaa pienestäkin liikkeestä. Tenhon ei tarvitse muuta kuin pikkusen kuonollaan tönäistä. Tönäys – ja katse sänkyyn. Niin monta kertaa kuin tarvitaan. Helppoa, tuumii Tenho.

Eilen illalla Eevert on lupaillut pientä metsäretkeä Tenholle. Ja sellaisista retkistä pikku-koira varsinkin pitää.
Eevertin kunniatehtäväksi on tullut tänä vuonna hankkia kylän torille iso joulukuusi kaikkien iloksi. Isännät vuorovuosin saavat tämän tehtävän osakseen ja nyt on tullut Taavitsaisen talon vuoro. Tasapuolisesti ja kullekkin vuorollaan tulee yhteisiä tärkeitä tehtäviä. Sellaiset hankkeet yhdistävät kyläläisiäkin, sillä kaikkien vastuulla on yhteisten asioiden hoitaminen.

Aamukahvia juodaan vielä kaikessa rauhassa. Näyttää mies nauttivan yhden jos toisenkin personkupin tänään.
Lehdessä kerrotaan että iltapäivällä on tulossa lumisadetta. Lienee parasta, että lähdemme heti liikkeelle, Eevert tuumii ja ryhtyy laittamaan termospulloa kuntoon. Täytyy sitä metsämiehillä kahvit olla mukana. Pari voileipääkin kääriytyy paperiin ja reppuun ennenkuin kaksikko on valmiina lähtöön.

Metsä on täynnänsä lunta ja melkoisen upottavaa – ainakin aikaisen miehen kulkea. Onneksi on jo kesällä katsottu valmiiksi sopiva puu, jonka luo nyt suunnistetaan. Siellä se jo häämöttää.
Pian on kaksikko sahannut puun sopivalta korkeudelta ja lastannut sen kelkkaan. Mukaan tulee vielä toinen, hieman pienempi kuusi Eevertin omaan kotiin. Joulun aikaan on mukavaa kun on hieman kuusen tuoksua tuvassa. Ja kyllä se kauniisti loistaakin kynttilöineen.

Ennen kotiinpaluuta istahdetaan evästauolle. Eevert ottaa esille termospullon ja kuksan ja kaataa siihen kahvia. Voileivät katoavat sukkelaan tahtiin aivan niinkuin Tenho-koiralle mukaan varatut lihapullat. Molemmat metsäläiset ovat oloonsa ja eloonsa tyytyväisiä kun saavat pakattua kaiken takaisin reppuun.

Kaksikko kulkee omia jälkiään pitkin takaisin kylälle. Iso kuusi jätetään suoraan torille ja kiinnitetään mahtavaan kuusenjalkaan odottamaan lisäkoristeluja. Se saa tarvittavat valot paikallisen sähköliikkeen toimesta joka käy ripustamassa siihen hehkulamppuja jotka palavat aina pimeän aikana.
Vähitellen alkaa olla kaikki valmista juhlaan. Tai oikeastaan se juhla on jo alkanut jo kauan sitten. Sillä usein parasta on se valmistautuminen. Ja on se juhlakin, mutta tuntuu menevän niin kovin nopeasti välillä ohi, joten valmistautuminen ja odottaminen on parasta liittää koko nautintoon mukaan. Eikö vain?