Eevert on herännyt varhain. Ulkona on ollu yöllä kova pakkanen. Sen verran on talo viilentynyt, että on ollut tarpeen sytyttää tuli heti aamusta makuukamarin pönttöuuniin. Siellä se iloisesti palaa ja vilkuttelee ritilän läpi. Eevert kömpi takaisin lämpimään sänkyynsä ja otti kirjan käteensä.

 

 

Eevert lukee mielellään. Kaikenlaista kirjallisuutta. Joskus kun löytää jonkun oikein hyvän kirjoittajan niin tapana on melkein ollut se, että tulee luetuksi kirjailijan koko tuotanto kerralla. Joskus siitä on tullut iso urakka. Joskus kauan sitten Eevert löysi Kalle Päätalon. Ensimmäisestä lukemastaan kirjasta mies lumoutui niin täysin, että luki kaikki siihen mennessä kirjoitetut kirjat kerralla läpi. Siihen aikaan ei joutanut kaiket päivät lukemaan, vaan vain illalla ja aamulla jonkun aikaa. Siihen kokemukseen meni pari vuotta.

 

 

Nyt ei Eevertin kädessä ole ollenkaan kotimaista Iijoki-sarjaa. Eevert löysi eilisten kirjahyllyn siivoilujen ohessa sukulaistytön kesällä jättämät kirjat. Ne ovat uudempaa kirjallisuutta eikä Eevert ollut sellaisista kuullutkaan. Eilen siivouksen jälkeen yksi kirja jäi käteen ja mies uppoutui tenhoavaan satumaailmaan kuin taika-iskusta. Harry Potter!

 

 

Kirjassa tuntuu olevan vauhtia ja vaarallisia tilanteita siihen malliin että Eevertilläkin välillä nousee harvat hiukset pystyyn silkasta jännityksestä. Ensimmäinen kirja on jo melkein lopussa. Sukulaistytön jäljiltä on onneksi vielä monta kirjaa samaa sarjaa tarjolla. Emäntäkissa tarkastelee kirjapinoa hieman huolestuneena. Minkähän vuoksi?

 

 

Joulu on aina ollut lukemisen aikaa. Ehkä se johtuu siitä että arki taukoaa ja on aika ihmisen levätä. Moni lepää lukemalla. Varsinkin joulupäivänä on sellainen tapa ollut Taavitsaisilla. Silloin ei aina edes puettu päivävaatteisiin, vaan mukavassa – ehkä joulupukilta saadussa – yöasussa hissuteltiin koko päivä lukien ja syöden makeisia. Suklaata tai vihreitä marmeladikuulia. Voi niitä aikoja!

Nyt taidankin viettää vähän ennakkoon sellaista päivää, ajattelee mies peiton alla. Huone ei vielä ole niin lämmin että olisi halua nousta sängystä ulos. Eikä tuo päiväkään ole vielä kunnolla valjennut.

 

 

Jonkin aikaa mies jatkaa lukemista, kunnes silmät lupsahtelevat. Kirja laskeutuu rinnanpäälle. Eikä mene kuin hetki kun huoneesta kuuluu tasainen hengitys ja mies on täydessä unessa jatkamassa kirjan huumaavaa seikkailua.