Hyvin nukutun yön jälkeen Eevert on taas täynnä tarmoa ja intoa entiseen malliin. Tuskin hän on malttanut aamukahvinsa ja lehtensä lukea kun jo suunnistaa pölyhuiskan ja pesuvehkeiden kanssa kirjakaapilleen. Tänään hän on aikonut puhdistaa kirjat pölyistä ja siistiä salia muutenkin joulukuntoon.

 

 

Nopeassa tahdissa kirjat on saatu ulos kaapista. Kaappi puhdistuu suunnitelman mukaisesti. Takaisin asettelemien on sitten hieman hitaampaa. Mies laittaa yksitellen puhdistamansa kirjat kaappiin. Asettelee niitä järjestykseen. Ensin nimen mukaan, mutta se ei näyttänyt ollenkaan hyvältä. Sitten koon mukaan, no – vähän parempi. Lopulta mies päätyy asettelemaan ne värien mukaan takaisin kaappiin.

 

 

Jossain kohtaa työtä kateen osuu vanha Raamattu. Se taitaa olla isoäidin peruja. Raamattu pursuaa kaikenlaista elämänmatkalta muistoiksi taltioituja asioita. Lehtileikkeitä, valokuvia, kuivattuja kasveja. Kaikenlaista sivujen sisään onkin saatu taltioitua. Kaikilla näillä on varmasti oma tarinansa. Ei niitä isoäiti sinne muuten olisi laittanut talteen, tuumiskelee Eevert. Tämä on oikeastaan aikamoinen aarrekirja!

Kirjan välissä on myös vanha postikortti jossa piispan näköinen mies on lelusäkin kanssa liikkeellä ja lapset ovat hänet ympäröineet. Eevert tutkii korttia tarkkaan. Se on lähetetty kaukaa, olisikohan ihan Australiasta saakka. Kortti on tullut varmaan niin kaukaa että siellä eivät ole tienneet että joulupukki ne lahjat jakaa, naureskelee mies tutkiesaan korttia.

 

 

Kortti kiinnostaa siinämäärin, että Eevert perehtyy asiaan hieman tarkemmin. Kuka on tuo piispanhiippainen pukki?

Hiippalakkinen mies on piispa Nikolaus Myran kaupungista. Piispa oli tunnettu hyväsydämisyydestään. Hän piti huolta vähäosaisista, mutta ujona miehenä hän ei ruseinkaan ohjennut antaa apua suoraan, ettei häntä väärin ymmärrettäisi. Kerrotaan, että kun eräällä köyhällä isällä ei ollut kolmen tyttärensä naittamiseen tarvittavaa omaisuutta, piispa Nikolaus huomasi tilaisuutensa tulleen. Ensimmäisen tyttären tullessa naimaikään, hän jätti yön pimeydessä perheen oven taakse nyytin kultaa. Kun toinen tytär oli valmis miehelään, oven taakse ilmestyi taas mystinen kultapussi. Kolmannen tyttären kohdalla isä piti varansa, jotta saisi tietää lahjottajan henkilöllisyyden. Niinpä hän eräänä yönä näki piispan itse teossa kiipeämässä katolle pudottamaan piipusta kultanyyttiä, joka soljahti sujuvasti tyttären takan reunalla kuivamassa olleeseen sukkaan.

Piispa vannotti tyttöjen isää pitämään salaisuuden. Mutta mitä vielä, uutinen levisi salaman nopeasti. Siitä lähtien odottamattoman lahjan saajat kautta läntisen maailman kiittivät Pyhää Nikolausta ja monissa maissa toiveikkaat lapset ripustavat joulusukkia takan reunalle vielä tänäkin päivänä.

Sellainen oli Joulupukin esikuva 600-luvulta.Taisi ne ensimmäiset joulupukin koulun kuusijuhlassakin tuoda lahjoja juurikin ajatellen köyhien perheiden koululaisia. He saivat paketeissa vaatteita ja herkkujakin. Pussissa saattoi olla omena, joka siihen aikaan oli tavella harvinaista herkkua. Joulupukkia lapset odottavat edelleen jouluisin. Kaikilla on toiveita ja unelmia, joista jotkut ehkä saattavat jouluna toteutua.

On se hyvä asia, että kautta aikojen on ollut ihmisiä jotka ovat pitäneet huolta vähäosaisista ja auttaneet monella tapaa elämässä silloin kun on tarvis. Eevert päättää heti seuraavalla kyläreissullaan poiketa Pelastusarmeijan joulupadalla antamassa oman apunsa köyhille perheille.

 

 

Koko päivä kuluu kirjojen kanssa.

Montaa pitää vähän selailla ja muistella mitä siihen on kirjoitettu. Poika-aikaisia seikkailukirjoja löytyy hyllystä. Voi, kyllä olikin jännittävää siellä vanhan tuvan ullakkohuoneessa lueskella naitä kaikkia kirjoja.
On täällä jotakin uudempaakin, mitä sukulaistyttö oli lukenut viime kesälomalla. Noh, pyyhitään pölyt niistäkin vaikka eivät niin kauaa ole vielä paikoillaan olleetkaan, sanoo Eevert.

 

 

Vanha isoäidinaikuinen kaappikello kerkeää monet kumahdukset lyödä enenkuin päivän urakka valmis. Yllättävän paljon sitä onkin kirjallisuutta kerääntynyt kaappiin. Eikä työtä ainakaan nopeuta se että jokaista kirjaa pitää hieman hivellä ja tutkia työn lomassa.