Vain kolme päivää jouluun on… viheltelee Eevert epävireisesti heti aamusta. Pieni Tenho-koira ravistelee päätään kuin ilmoittaakseen, että lopeta nyt hyvä mies se viheltäminen ja laita vaikka Jouluradio päälle.

Eevert ei huomaa Tenhon vihjailuja vaan tuntuu elävän ihan muussa todellisuudessa. Eevert on touhunnut kylällä valmistelemassa joulunaikaa koko joulukuun. Yhteisen mukavan ja ihmisiä yhdistävän valmistelu aina niin mukavaa.

Nyt onkin hyvä päivä lähteä käymään kylän torilla. Siellä on jo jonkin aikaa ollut perinteiset myyntikojut paikallaan. Jotakin pitä olisi vielä kotiin hankittavana. Jospa sieltä saisi sen mitä vielä kaipaa.

Monenlaista tarvittavaa onkin saatavilla. Lahjoista, makeisista ihan ruokaan saakka. Makkarakauppias on Eevertille ihan vakiokohde. Niin hyviä makkaroita ei taida olla missään muualla 🙂

Pari purkkia pikkelsiä tarttuu myös Eevertin mukaan.

Kukkakojun luona hän viivähtää hyvän tovin. Monta muistoa syntyy näitä katsellessa.

Pian on kelkka täynnä kaikkea tarvittavaa ja on aika palata kotiin. Kuinkas tätä nyt näin paljon tuli, ihmettelee Eevert hämmästyneenä.

Eevert laittaa ostokset paikoilleen ja tekee ruokaa. Torikojulta on tullut mukaan maukasta lenkkimakkaraa. Sen Eevert pilkkoo pieneksi ja tekee siitä makkarakastikkeen. Sen seuraksi tarvitaan vain keitettyjä perunoita. Selkeää perusruokaa, toteaa Eevert. Ja samaa mieltä on Tenho-koirakin, joka saa osuutensa soosista.

Taloon laskeutuu hiljaisuus ruokailun ajaksi. Ruuan jälkeen Eevert istahtaa salin tuolille ja lukee lehteä. Reippaan ulkoilun ja kelkan työntelyn jälkeen lämmin ruoka massussa aiheuttaa mukavaa ramaisua. Eikä aikaakaan kun miehen lehti laskeutuu syliin ja mies nukahtaa salin lämpöön.

Tenho käpertyy kerälle Eevertin jalkoihin.

Olo on hyvä ja rauhallinen. Mikään maailmassa ei häiritse sitä levollisuutta mikä on laskeutunut Eeverttilään.