Joko sitä tänään saa sytyttää viimeisen kynttilän, tokaisee Eevert keittiössään. Niin se vain on, että joulu on lähestynyt hurjaa vauhtia. Taitaa olla kolme päivää jäljellä ennen jouluaattoa.

Eevert avaa uuden kahvipaketin ja siirtää sen vanhaan peltirasiaan. Se on peräisin äidiltä ellei jopa isoäidiltä. Vaikea se on enää muistaa kaikkia vuosikymmeniä, naurahtaa Eevert itsekseen mitatessaan kahvia pannuun.

Äidit ne ovat merkittäviä henkilöitä. Niin paljon jättävät muistoja, tapoja ja oppeja lapsilleen. Niitä sitä muistelee vielä tämmöinen horisko-ukkokin itsekseen. Mistä se äiti nyt niin mieleen tulikin?

Emäntäkissakin astelee paikalle ja puskee itseään Eevertin jalkaa vasten. Taitaa odotella kermatilkkaansa, jonka on tottunut saamaan aamiaisen yhteydessä.

Kappelin kellot jo kilkattavat ja kutsuvat neljännen adventin kirkkohetkeen. Onkin aika lähteä jo Kappelille, tuumii Eevert ruokkiessaan pieniä ystäviään.

Kauas ne kellot kuuluvatkin. Tietävät kylällä kertoa, että kaukaa järven takaa vielä tunnistetaan Suntion kellonsoitot.

Kelloilla ja niiden soitolla viestitettiin aikoinaan monia asioita pitäjäläisille. Vaikka sitä, että perunoita oli tullut kylälle kaikille jaettavaksi tai että naapurikylän 75-vuotias vanha isäntä oli kuollut.

Nyt ne kellot soittavat kutsusoittoa kirkkohetleen.

Kappeliin on jo tullut väkeä ennen Eevertiä. Siellä on monella kulkijalla tapana istahahtaa hetkeksi. Kirkon ovet ovat aina avoinna.

Neljäntenä adventtina on aivan erityinen tunnelma. Joulu on jo lähellä ja kristikunnan toiseksi suurin juhla melkein täydessä loistossaan.

Neljä kynttilää palaa jo valmiina.

Neljännen adventtisunnuntain aiheena on ”Herran syntymä on lähellä”.  Päivä on omistettu lasta odottavalle Marialle, mutta evankeliumi teksti kertoo enemmän Joosefista.

”Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.” Matt. 1: 18-24

Illalla Eevert vielä selaa vanhaa valokuvakansiota. Siellä on paljon kuvia Eevertin lapsuudesta ja kätkettynä monia muistoja Tyrvännöstä. Siellä tuli vietettyä monia aikoja niin äidin kuin mummonkin tiukassa ohjauksessa.

Kas, siinähän se Anttilan mummu näyttää olevankin. Taitaa olla pakkanen kun on karvalakki päässä.

On siinä komea pari, ihastelee Eevert isovanhempiaan. On ollut tuo Kustaa kyllä komea mies. Ihan niinkuin minäkin, hörähtää Eevert ja sipaisee harmaan hiuskiehkuransa otsalta pois.

Niinpä niin, ainakin tämä neljäs adventti kului kummasti äitejä ja isoäitejä muistaessa, Aikamoisia Marioita he ovat kaikki.

Millaisia ajatuksia sinussa päivän aiheena olleet Maria ja Joosef herätti? Entä isovanhempasi? Vai onko kenties elämässäsi joku joka on muodostunut erittäin merkittäväksi omaa elämääsi ja valintojasi ajatellen?