Hohhoijaa! kylläpä nukutti makeasti, totesi Eevert venytellessään aamulla. Ulkona on vielä pimeää. Vain lyhdyt valaisevat maisemaa. Eletään vuoden pimeintä aikaa.

Eevert tutkii kalenteria ja huomaa että tämä pimeys on nyt saavuttanyt määränpäänsä. Tänään on talvipäivänseisaus. Se tarkoittaa sitä että juuri nyt on yö pisimmillään ja päivä lyhyimmillään. Tästä eteenpäin valo lisääntyy kevättä kohden. Tärkeä taitos. Tosin taitaa se päivän venyminen alkuun olla vain 5 min viikkotasolla tapahtuvaa muutosta, naurahtaa Eevert. Kesän kynnyksellä se on vähintäänkin saman verran vuorokaudessa. Vuodenaikojen vaihtelut tuovat rytmiä ja sykettä elämään. Pimeässä ajassa on oma viehätyksensä ja merkityksensä. Usein sitä ihminenkin hidastuu ja saa samalla tilaa miettiä elämän merkittäviä asioita kaikessa rauhassa, ajattelee Eevert.

 Tälle päivälle Eevert on suunnitellut poikkeavansa Suntion luona ja vievänsä joulutervehdyksen samalla perille. Paketti on iso ja on parasta kuljettaa se kelkalla, sen verran painavakin se on. Eevert ottaa mukaansa vielä hieman kahvinisua ja varustaa itsensä matkaan. Perinteisesti on joulun alla istahdettu Suntion kanssa kertaamaan mennen kauden asioita Kappelilla. Se on tärkeä kahvittelu näille miehille.

 Kappeli ja Suntio ovat tärkeitä myös koko kylän väelle ja niinpä he ovat hyvissä ajoin päättäneet laittaa kaupalle pienen keräyslistan Suntion ilahduttamiseksi ja kiitokseksi kaikesta siitä hyvästä jota hänen kauttaan on kylällä saatu nauttia. Varat on sijoitettu lahjaan, jonka Eevert on luvannut toimittaa perille. Tänään on se päivä. Kiitos sopii hyvin juutri tähän kohtaan vuodesta, sillä  Joulu on antamisen juhlaa, paitsi lahjojen myös kiitoksen ajakamisen aikaa.

Ihmisen mieli aivan kuin itsestään pehmenee tai herkistyy joulun aikaan. Ihan riippumatta uskontokunnasta tai aatemaailmasta. Olisko se tämä hämäryys ja pimeys jolloin huomaa kuinka tärkeitä toiset ihmiset ovat tässä elämässä. Vai olisiko se lähtöisin siitä, että ympärillä on vähitellen niin paljon kaunista. Luonto hohtaa omalla maagisella tavallaan ja lämpimin värein somistautuvat yhtälailla monet julkiset paikat kuin koditkin. Kun huomaa ja näkee kaunista ympärillään se vaikuttaa myös sisimpään ja kiitollisuus elämää, läheisiä ja ympäristöä kohtaa korostuvat.

 Mietteisään Eevert on kulkenut jo hyvän matkaa. Kappeli jo häämöttää mäen päällä. Valot siellä jo on joten taitaa Suntio olla jo paikanpäällä. Viimeiset lykkäykset vain ja pian painava kelkka on tuupattu ylös saakka.

Eevertin saavuttua Kappelille oli Suntio jo vastassa ovella.

 Hän kutsuu ystävänsa sakastin puolelle kahvittelemaan. Turinoinnissa kuluu aika mukavasti. Viimein Eevert ottaa esille lahjapaketin ja arvokkaasti sanansa asettaen ojentaa sen Suntiolle koko kylän yhteisenä kiitoksena.

 

Suntio liikuttuu kohtaamastaan hyvästä.

 Kappelin kynttiläenkelikin hymyilee ja toivottaa kaikille rauhaisaa joulunalusta.