Aattoaamuun liittyy aina aivan omanlaistaan jännitystä. Koti on siivottu ja saatettu juhlakuntoon. Viimeisiä, ehkä jopa perinteisiä askareita kuuluu jouluaaton tehtäviin.

Yksi sellainen Eevertillä on kuusen koristelu hyvin varhain aamulla. Metsästä noudettu kuusi saa kynttilät oksilleen. Kauniit joulupallot loistavat kynttiläiden valossa satumaista hohdettaan. Karkkikaupan piparminttusauvat ovat löytäneet myös tiensä kuusen oksille. Ja näyttää sielä olevan tötteröllinen jouluherkkujakin. Makoisan koristeen Eevert onkin löytänyt kuuseensa!

 

 

Eevertin kuusen huipulla komeilee iso tähti, muistuttamassa siitä tähdestä joka aikanaan valaisi taivasta ja johdatti kulkijoita Jeesus-lapsen luo.

 

 

Aikansa ahkeroituaan kuusen kanssa siitä tulikin oikein komea ja mies on hyvin tyytyväinen koristeluun.

 

 

Jouluaattona on myös puuropäivä. Aikaisesta, hyvin aikaisesta aamusta on Eeverttilän puuropata muhinut. Jotakin erityisen levollista on siinä kun saa aamulla kaikessa rauhassa nauttia hyvästä riisipuurosta ja katsella samalla joulupuun kimmellystä, muuten hämärässä salissa. Jouluradiosta kuuluu kauniita jouluisia sävelmiä ja rauha on laskeutunut taloon. Pikkuiset eläinystävätkin ovat levossa ja käpertyneenä takan edustalle suloiseen lämpöön.

 

 

Aaton perinteisiin kuuluu sekin, että kaikki työt on tehty joulurauhan julistukseen mennessä. Silloin istahdetaan talossa television ääreen ja kuunnelaan tuo vanha julistus syvällä hartaudella. Silloin avataan joulu glögimukin ja piparkakun kanssa. Itsetehty mustaviinimarjaglögi sopii tilanteeseen parhaiten.

 

 

Monelle lapselle ja myös Eevertille aatto on pitkä päivä. Jännitystä on jos jotakin, eikä ollenkaan vähiten sellaista liity joulupukin tai tonttujen käyntiin illalla. Joulupukin kuuma linja on Eevertin suosikkiohjelmia tähän päivään. Mikä ihana jännitys lasten kautta tarttuukaan myös vanhaan mieheen. Silmät kostuvat liikutuksesta moneen kertaan. Niin paljon liittyy tunteita ja muistoja näihin aikoihin.

Iltapäivällä Eevert ottaa esille satukirjan ja lukee joulusadun. (Saman kertomuksen voit lukea klikkaamalla alla olevaa ”Read the rest on this entry” painiketta kertomuksen alla.)  Sadun jälkeen on loistava aika ottaa pienet päiväunet. Eevert uneksii…. mistä arvelet miehen uneksivan?

 

 

Hyvissäajoin ennen iltaa Eevert ryhtyy saunanlämmityspuuhiin. Puusaunassa on aivan erityinen tuntu ja oma rituaalinsa on sen sytyttämnenkin. Hartaana Eevert veistää kauniisti kaartuvia kiehisiä ja asettelee ne kuivien koivuklapien kanssa pesään. Tulitikulla hän sytyttää pikkuisen kiehisen. Pian tuli viriää pesässä ja tuttu ritinä täyttää pikku saunan. Siinä on hyvä istuskella hetken ja katsella tulen leviämistä pesässä.

 

 

____________________________________________________

Piparkakkutalo on ihan omaa tuotantoa. Loput syötävät Jatan taidetta 🙂

 

 

Anni Swanin joulusatu:

Pienenä ja avuttomana lepäsi Jeesus-lapsi tallissa kurjalla olkivuoteellaan härkien, lammasten ja aasien vartioimana. Maaria, hänen äitinsä, valvoi seimen luona ja onnellinen hymyily kaunisti hänen kalpeita kasvojaan. Joosef oli liittänyt karkeat, ruskeat kätensä ristiin ja katseli syvällä kunnioituksella pienokaista.

Yö joutui, ulkona kohisi myrsky ja kylmää lumiräntää satoi. Usein peitti pilvi suuren kirkkaan joulutähden, mutta sen kirkkaus oli niin voimakas, että se pilvenkin läpi valaisi seudun ja loi häikäisevää valoaan talliin, jonka seinien sisäpuolella ihana salaisuus piili.

Kaukaa itäisiltä mailta oli saapunut ratsain kolme pyhää kuningasta. Samettiin ja kultakankaisiin verhottuina, kalliilla jalokivillä koristettuina he polvistuivat pienen, kirkassilmäisen lapsen eteen, joka ojenteli hentoja käsiään heitä kohti. He toivat hänelle kultaa osoittaakseen hänelle, Kuninkaitten Kuninkaalle, alamaisuuttaan, lahjoittivat pyhää savua, josta levisi ihan tuoksu yli kolkon tallin, ja laskivat seimivuoteen ääreen mirhaa kunnioituksensa merkiksi.

Kedolta tulivat myös paimenet palvomaan pyhää pienokaista. Jokainen heistä toi mukanaan lahjan, yksi karitsan, toinen vuohenvuonan, kolmas kyyhkysen ja taidokkaasti valmistetun lehmänsarven, josta saattoi juoda. Vanhin, valkopartainen ukko, lahjoitti kalleimman aarteensa, puusta veistetyn kalenterin, joka ilmoitti päivä ja kuukaudet, ja hänen nuori, voimakas toverinsa otti paimenrepustaan kalistimen, jonka hän itse oli joutoaikoinaan siroilla leikkauksilla koristanut.

Mutta toisten takana seisoi pieni repalainen paimentyttö arkana ja pelokkaana. Hän kohosi varpailleen voidaakseen hänkin nähdä vilahduksen vastasyntyneestä. Mutta paimenten leveät hartiat peittivät häneltä seimen, ja tytön täytyi kumartua kurkistamaan miesten säärien välistä. Silloin hän näki olkivuoteella pienokaisen, jonka silmät katselivat häntä niin ihmeellisellä katseella, että  hän täynnä harrasta ihailua polvistui.

Haiken mielin hän katseli toisten lahjoja – mielellään hänkin olisi antanut ihmelapselle pienen pikkuriikkisen lahjan rakkautensa merkiksi. Mutta hän oli vain pieni köyhä paimentyttö, hänen laihat, työn kovettamat  kätensä olivat tyhjät, aivan tyhjät. Ei mitään hänellä ollut lahjoitettavana. Mutta korkealla sinitaivaan laella seisoi enkeli Gabriel. Hän näki paimentytön surun, ja syvästi säälien hän laskeutui taivaasta, liiteli hiljaa sisään kurjaan talliin ja tiedusteli tytön huolen syytä.

”Ah”, vastasi tämä , ”haluaisin mielelläni lahjoittaa seimen pienokaiselle lahjan, mutta minulla ei ole mitää, jota voisin antaa.”

”Mitä tahtoisit hänelle antaa?” kysyi lempeä enkeliääni.

”Kuninkaat ja paimenet ovat jo antaneet Jeesus-lapselle niin paljon kauniita lahjoja, ettei häneltä varmaankaan mitään enää puutu”, huokasi tyttö suruissaan.

”Eivätkö he ole jotakin unohtaneet?” kyseli enkeli edelleen, ”ajattelepas!”

Nopeasti paimentyttö vastasi: ”Jospa voisin antaa hänelle ruusuja, valkeita tai punaisia ruusuja. Eihän armas pienokainen ole saanut ainoatakaan kukkaa. Mutta tuiki mahdotontatahan se on, ulkona on kolea talvi ja kevät kukkineen on vielä kaukana.”

Silloin enkeli tarttui tytön käteen. Ja he astuivat yhdessä lumiselle kedolle, ja ihmeellinen valo kirkasti heidän ympärillään olevat vuoret ja laitumet. Enkeli iski sauvansa  maahan, ja silloin tapahtui ihana ihme. Maasta puhkesi pieniä kukkia, suloisia, kumman kauniita ruusuja. Niiden terälehdet olivat hopeanvalkoiset ja kuultavat kuin hienon hieno alabasteri, ja kukkakuvun keskellä loisti kultainen risti.

Riemuiten köyhä paimentyttö poimi esiliinansa täyteen ihania ruusuja ja juoksi sitten nopasti kedon yli talliin. Seimen luona hän siroitti kukkas-aarteensa lapsen yli, niin että pienokainen tykkänään peittyi tuoksuviin, valkoisiin ruusuihin.

Sen jälkeen hän polvistui ja palvoi Kristus-lasta sydän täynnä hellää rakkautta ja harrasta onnea.

Ja hän sanoi: ”Nyt minä tiedän, että Messias on tullut. Taivaan enkeli on puhunut minulle ja minä olen nähnyt kuninkaitten polvistuvan seimen ääressä. Ja olen nähnyt ruusujen kukkivan talviyönä hänen kunniakseen.

 

Eevert uneksii tietenkin samoja asioita kuin monet muutkin!