Niin se vain pyörähti adventinaika käyntiin. Tuntuu siltä kuin vuosi olisi oikeastaan mennyt aika nopeasti.

Eevert tutki kalenterimerkintöjään. Tälle päivälle oli Suntion kanssa suunniteltu kylän lasten kanssa puuhastelua. Suntio oli houkutellut Eevertin pitämään nikkarointikerhoa.

Eevert oli kovin kuulu tekemisistään. Taitoa niissä ei aina ollut, mutta intoa sitäkin enemmän.

Eevert oli jo aikaisemmin hieman siistinyt verstastaan. Monet maalipurkit olivat jääneet auki ja maalit kuivuneet. Samoin vähintään yhtä monta pensseliä oli tehnyt jo viimeisen palveluksensa. Sellaista oppia ei voinut pojille näyttää. Siispä siivottava oli ennekuin pääsee mitään tekemään.

Verstaalla olemisesta Eevert nautti. Oli niin mukava vähän sahailla ja puuhastella ihan omiaan. Samallahan sitä voisi lasten kanssa yhdessä tehdä.

Määräajan koittaessa oli väkeä koolla oikein mukavasti. Eevert kertoi miksi ollaan koolla ja koitti vähän haastatella lapsia siitä mitä haluttaisiin tehdä.

Kesken kaiken eräs nuorukainen silmät kiiluen kysyi: Onko ihan tosissaan meidänkin kylällä  Maker-kulttuuria!

Sellaisesta ei Eevert ollut kuullutkaan, mutta pyysi nuorukaista kertomaan. Aikansa kuunneltuaan Eevert oli sitä mieltä, että juuri sellaisesta on nyt kysymys. Kas, kun en sitä itse tullut noin ilmaisseeksi, totesi Eevert vielä vähän ymmärtämättä koko asiaa.

Kokoonnumme joka viikko ennen joulua muutamaksi tunniksi tänne verstaalle. Mitä haluaisitte tehdä ensiksi, kysyi Eevert lapsilta.

Jonkun aikaa oli yleistä pulinaa, mutta sitten asia kirkastui ja kaikki olivat yhtä mieltä aiheesta. Lapset halusivat tehdä kotiin samanlaisen tallin kun oli Kappelissa ollut eilen. Seimiasetelmaa ei ollut monessakaan kodissa, joten nyt se olisi oikein hyvä kohde.

Eevert otti esille erilaisia rimoja ja lautoja. Jokainen sai ensiksi tehdä suunnitelman siitä minkä näköisen tallin halusi rakentaa. Piirrustusten kanssa sitten mietittiin mittoja ja valittiin aineksia.

Kun työ pääsi käyntiin, niin joka puolella verstasta kuului työn ääniä. Sahaamista, naulaamista, hiomista ja …  no, purkamista.

Eihän sitä aina voi olla heti tyytyväinen kättensä jälkeen. Eevert rohkaisi tekemään uudelleen ja välillä auttoi, kun osui oikein hankala kohta eteen.

Illan aikana moni talli oli jo niin valmis, että sen voi viedä kotiin työstettäväksi loppuun.

Päätteeksi kokoonnuttiin syömään eväitä. Illan lopuksi kuunneltiin Kiisin tarinaa. Tarinat vievät pian mennessään ja verstaalla oli hyvin hiljaista tarinan edetessä.

Mitä sitten tapahtui? kysyivät lapset kuin yhdestä suusta.

No katsotaan sitä sitten ensi kerralla, sanoi Eevert hieman salaperäisesti.

Pian oli verstas tyhjä ja Eevertinkin oli aika lähteä kotiin.

Kyllä olikin päivä, huokaisi Eevert lakaistessaan loppuja roskia verstaalta.

Vaan oli tämä hauska ja mukava päivä. Lasten kanssa on niin riemullista puuhastella.

___________________________________________

Kiitos Tampereen seurakunnille ja Kiisi Isotalolle tarinan kerronnasta.

Kalenterissa on omia töitäni sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden töitä. Kaikkea en edes osaa nimetä ja luetella. Jos tunnistat oman työsi niin jätä siitä viesti 🙂