Joulunaikaan monella on tapana siivoilla kaapitkin oikein perin pohjin. Eevertin kotona se oli mahdoton urakka joka ainoa joulu ja juhannus. Miksiköhän? Sitä mies mietti jo poikasena kun ei oikein ymmärtänyt miksi sitä piti niin mahdottomasti siivota sellaisiakin paikkoja joissa saa oven kiinni?!?

Eilisistä aarteistoista innostuneena Eevert on ajatellut  koluta lisää kaappeja ja kätköjä talossa. Niissä on paljon sellaisia joihin ei ole tullut vuosiin koskettua.

Tänään kiinnostuksen kohteeksi löytyy eteisen vanka lipastokaappi. Kaappiin ei ole kurkistettu aikapäiviin. Saattaa sen kätköissä olla vielä Eevertin isoäidinkin aikuisia tavaroita juurikin niillä paikoilla mihin isomummo ne on itse asettanut.

 

 

Mitähän kaikkea täältä löytyy? Vanha läkkipeltinen muki ja tönkkä, isoisän tekemä löylykauha, vanhan mainoksen palanen. Kaikenlaista vanhaa tavaraa. Tönkän Eeevert muistaa niin henäpeelolta kuin jouluaterialtakin. Siihen oli isomummolla tapana tehdä tuhdit kotikaljat. Siihen ei poikaset saaneet koskea ollenkaan ennen rippikoulun käyntiä. Rippikoulu oli melkoinen rajapyykki ennenaikaan moneen asiaan.

 

 

 

Irtonaisia lehtileikkeitä on tipahdellut lattialle kaapin tyhjennyksen tiimoilla. Mitähän kaikkea näistä löytyy, naurahtaa Eevert. Taitaa tässä olla ainakin olla yleisen saunan mainos. ”Katoavaa kansanperinnettä” naurahtaa Eevert ja syventyy tutkimaan Kylpylä Jyryn lehtileikettä tarkemmin. Joulunaikaan ovat kutsuneet naisia joulusaunaan,

 

 

Mainosten mukana esille oli tunnut sievästi niputettuja vihkoja. Jaa taitavatkin olla lehtiä, kun oikein tarkasti tutkii. Vanha paperinaru on pitänyt niput kasassa ties kuinka monta vuotta!

Eevert avaa varovaisesti narun ja ihastelee vanhoja painoksia. Taitavat olla 1930-40 luvuilta. Kauniita kansikuvia, Martta Wendelinin käsialaa. Siinä sitä oli taitava kuvittaja ja taiteilija. Lastenlehtiä ja joululehtiä! No tämäpä sattui… hetkessä mies uppoutui aarrepinoonsa ja istahti eteisen penkille selailemaan pölyisiä lehtiä. Nippu toisensa jälkeen avautui ja lehdet saivat selailijan ties kuinka pitkän tauon jälkeen.

 

 

Alkusivuilta hän lukee – Sirkka, kaikkien Suomen lasten omaa lehteä toimittavat kirjailijat Anni Swan ja Sulo Karpio. Monta lehteä onkin talletettu. Onkohan nämä ihan tilattu taloon?

 

 

Sulo Karpio… miettii Eevert ja palauttaa muistojensa kätköistä mielikuvia Sulo Karpiosta. Nimi on miehelle tuttu, sillä hän on monta monituista Karpion kirjaa lukenut poikuusaikanaan. Jännittäviä kertomuksia yksin luettavaksi, mutta vielä jännittävämpiä ne olivat kun joku toinen niitä värikkäästi luki poikaporukalle. Sellainen kerho kokoontui omallakin kylällä kauan sitten.

Lehdet jäävät sivuun ja mies keskittyy uudelleen vanhaan kaappiin. Kaapin alahyllyllä on jokunen vanha kirjakin. Mitähän tänne on oikein jäänyt? Masto-Jaakko! Voi hyvänen aika – juuri näitähän siellä poikaporukalla luettiin. Masto-Jaakko joutui aina mitä mielenkiintoisimpiin seikkailuihin.

 

 

Eevert puhaltelee pahimmat pölyt kansista pois ja avaa kannen….

Ja aloittaa lukemisen. Hetkessä kaikki todellinen ja tämänpäiväinen on kadonnut ja Eevertin todellisuus seikkailee nyt sivulta toiselle. Ajalla ei ole merkitystä.

Tuntien päästä Eevert päätyy viimeiselle sivulle. No nytkö se jo loppui? hätkähtää mies. Näitä täytyy olla lisää, sillä monet kirjat on tulleet luetuksi tuolta pieneltä suurelta mieheltä. Sulo Karpio on suomalaisen poikatyön alulle saattaja. Karpio toimi Poikien Keskuksen toiminnanjohtajana 1940-luvulla. Hänen perujaan on Sirkka-lehden ja kirjojen lisäksi myös vaikkapa Joka Poika-lehti, joka nykyisellään ilmestyy verkossa osoitteessa jiipeenetti.fi . Ajat muuttuvat, mutta lapset ja nuoret ovat aina merkittäviä ja tärkeitä.

Täytyykin kutsua kylän lapset koolle ja perustaa kirjallisuuspiiri. Ensiksi voisi lukea vaikka tämän Masto-Jaakon suurpaukun päättää Eevert samoin tein.