Aamuvarhaisella Eevert nostaa kotitalonsa lipun salkoon. On se vain niin kaunis lippu, kauniissa suomalaisessa maisemassa. Eevertin lipulla on oma paikkansa eteisen hattuhyllyn päällä. Sieltä se on helppo ottaa ja nostaa aina kun on syytä juhlistaa elämää. Tänään sitä erityistä syytä onkin kun on Suomen syntymäpäivä!

 

 

Lippu on vapauden ja itsenäisyyden vertauskuva, sen ovat suunnitelleet Eero Snellman ja Bruno Tuhkanen, muistelee Eevert työnsä lomassa.

Eevertin kätköistä löytyy vanhoja nuorukaisaikaisia oppaita leirityöhön. Eräs sellainen  tarkoin muistiinpanoin käsitelty vihkonen päätyi Eevertin käsiin jostakin laatikon pohjalta. Suomenlipusta ja sen käsittelystä oli taltioituna monen monta sivullista tärkeää asiaa.

Niitä mies palautteli mieleensä nostaessaan lippua. Nyt sitä nostettiin yksin, mutta asianmukainen kunnioitus lippua kohtaan syntyi vanhan miehen sydämeen.

 

 

Mitä siellä vihkossa olikaan kirjoitettuna? Hetkessä Eevertin mielessä oli iso joukko kyläläisiä nostamassa tänä aamuna lippua yhdessä Eevertin kanssa… Pieni kirkas liikutuksen kyynel nousee Eevertin silmäkulmaan.. tämä on hyvä näin… kiitos rakkaat muistoni!

”Kyläläiset HUOMIO!”

”Lipunnostajat!” -mielessä kuullun komennon jälkeen Eevert astelee juhlallisesti paikaltaan lipputangon luokse ja kiinnittää lipun solmulla lippunaruihin.

 

 

”Nosta lippu!” -komennon jälkeen Eevert alkaa nostamaan lippua rauhallisesti ja tasaisesti. Muut kyläläiset tervehtivät lippua, kun se irtoaa Eevertin käsistä. Tervehtiminen jatkuu, kunnes lippu on ylhäällä. Kun lippu on ylhäällä, Eevert kiinnittää lippunarut tankoon, astuu kolme askelta taaksepäin, tekee tervehdyksen lipulle, kääntyy  ympäri ja palaa paikoilleen.

 

 

Lippu jäi kauniisti liehumaan pihatankoon ja mielessä olleet kyläläiset Eevert hyvästelee ja he palaavat omiin koteihinsa takaisin.

Aamukahvin paikka – tuumii Eevert ja jauhaa pavuista itselleen kunnon porot juhlakahvia varten.

Ennen vanhaan sitä prännärillä paahdettiin itse pavutkin. Maailmalla seilatessa varsinkin tuli ostettua raakapapuja joita sitten laivalla paahdettiin ja makusteltiin pitkien merimatkojen iloksi. Kahvi oli tärkeä osa matkustamista. Nykyisin saa valmiiksi paahdettuja papuja kaupasta.  Niin se on aika muuttunut. Maku ja kahvin kaipuu sentään on pysynyt samanlaisena.

 

 

Juhlapäivän kunniaksi Eevert sytyttää kaksi kynttilää. Sinisen ja valkoisen – kyntiilät Suomen väreissä. Kahden kynttilän polttamine on vanha perinne. Se on ollut käytössä jo ennenkuin Suomesta on tullut itsenäinen. Olemme olleet sekä Ruotsin  että Venäjän vallan alaisia. Niihin aikoihin poltettiin kahta kynttilää ikkunoilla hallitsijaperheiden kunniaksi. Kynttilöillä on ilmaistu myös kapinaa valtaa vastaan.

Hieman ennen Suomen itsenäisyyttä suomalaisia jääkäreitä kävi opissa Ruotsissa ja Sakasassa. Silloin oli tapana pitää kahta kynttilää palamassa taloissa joissa heille oli tarjolla turvallinen yöpymispaikka.

Kynttilöitä toivotaan poltettavan edelleen itsenäisyyden juhlistamiseksi klo 18-20 välillä.

 

 

Illan mittaan Eevert asettuu kaiken kansan kanssa katsomaan Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia television välityksellä. Jaa – taitavatkin lähettää vielä pätkiä viime vuotisesta ohjelmasta. On se näissä omissakin ympyröissä valiokuntaneuvoksen katse harhaillut, naurahtaa Eevert ja istuu alas odottamaan tämän vuotisen vastaanoton alkamista.

Tänä vuonna onkin uusi isäntäväki. Mitähän  omanlaistansa he ovat suunnitelleet tähän perinteiseen ja tärkeään illanviettoon.

 

 

Uutta ja vanhaa. Molemmilla on merkityksensä. Se mitä on ollut vaikuttaa siihen mitä on tänään ja tulevaisuudessa. Lämpimät onnittelut Suomelle,  kaikille suomalaisille sekä kaikille Suomessa asuville ja oleville ihmisille!

(Presidenttiparien kuva on lainattu täältä.)

 

No alkoihan se tämänvuotinenkin lähetys viimein…

 

 

Niin kaunis tuo Jenni-vaimo, huokailee Eevert keskittyessään kättelyn seuraamiseen kaikessa rauhassa.