Eevert on odottanut iltaa aamusta alkaen. Viime viikolla alkanut nikkarointikerho täytti miehen mielen jo yöllä. Hän näki unta kaikenlaisista mahdollisuuksista mitä verstaalla voisi yhdessä tehdä lasten kanssa. Aamulla olikin monta ideaa valmiina, jos sattuisi käymään niin, että ehdotuksia ei tulisikaan.

No, ehkä niitä ei niin tarvita, hymähti Eevert itsekseen tallustellessaan kohti illan kerhopaikkaa.

Eevert otti esille valmiiksi laatikollisen vaneria ja rimoja.

Lapset tulivat paikalle rynnimällä. Joko saa tulla? Joko saa tulla? kuului iloisia ääniä jo oven ulkopuolelta. Kyllä saa! huuteli Eevert vastaan. Hetken päästä verstaalla oli energiaa pienen kylän sähkönkulutuksen verran. Mikä sen mukavampaa.

Yhdessä tuumittiin mikä olisi tämän päivän teemana. Joku lapsista kertoi, kuinka oli ollut mummon kanssa laittamassa linnuille siemeniä metsän laidalla olevalle eläinten syöttöpaikalle. Se oli tuttu paikka niin Eevertille kuin monelle lapsellekin.

Olisikin aika mukavaa, jos sellainen paikka olisi omassa pihassa, huokaisi eräs nuori neiti, joka oli erityisen kiinnostunut linnuista ja niiden tarkkailuista. Vähitellen muutkin lapset olivat samoissa ajatuksissa ja päätettiin laittaa kerralla kylän lintujen hyvinvointi kuntoon.

Lintulautojen suunnittelun jälkeen ryhdyttiin tosi toimiin. Sahattiin sopivia kappaleita. Piti olla seinää ja kattoa, hieman koristerimaa ja vankka alusta johon saisi siemeniä kerralla hieman enemmän.

Osien sahaamisen jälkeen oli vuorossa hieman maalaushommia. Verstaan kätköistä löytyi monenlaista maalia. Vajaita purkkeja oli vähän joka sorttia, joten jokainen sai mieleisensä värit laitettua.

Vähitellen työt saivat myös muotoa. Oli tavallista talonnäköistä ja kokeilipa joku tehdä oikein kerrostalonkin. Siihen tarvittiin jo hieman lehtisahaustaitoa. Se oli lapsille uusi asia ja mielenkiinnolla seurattiin kuinka työ edistyi. Kerrostalo ei yhdellä kerhokerralla valmistunutkaan vaan sitä jatketaan sitten seuraavana päivänä. Hieno siitä varmasti tulee, lupasi Eevert.

Illan päätteeksi Eevert otti esiin ison termospullollisen kaakaota. Mukit kädessään lapset muistivat edellisen kerran tarinan.

Joko nyt kerrotaan, mitä sitten tapahtui? rohkaistui joku kysymään. Eevert näki kirkkaat toiveikkaat silmät edessään ja lupasi että kyllä, nyt juuri.

Kaikki istuivat aloilleen ja odottivat…

Tarinan jälkeen lähtivät lapset lintulaudat mukanaan kohti kotia. Eevert arveli, että vielä tänään päätyy moni lauta pihapuun oksalle ilahduttamaan pihalintuja.

Tämä oli hyvä päivä.

_______________________________________

Kiitos Tampereen seurakunnille ja Kiisi Isotalolle tarinasta.

Kalenterissa on omia töitäni sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden töitä. Kaikkea en edes osaa nimetä ja luetella. Jos tunnistat oman työsi niin jätä siitä viesti 🙂