Eevertiä on jo jonkin aikaa kiinnostanut mitä vanhan piharakennuksen ullakolla mahtaa olla. Monenlaista laittamista on kotitalossa ollut, joten tuo ullakko on saanut olla toistaiseksi rauhassa. Tänään mies haluaa kurkistaa sinne.

Tenho-koira on tapansa mukaan innoissan päästessään nuuhkimaan uusia hajuja. Se on valmiina syöksyyn jo heti oven auettua ja ryntää pennun innollaan sisään. Tuossa tuokiossa se on löytänyt portaat jotka johtavat vintille. Hirmuinen ärinä ja murina kantautuu alas asti. Eevert lähtee kiiruhtaen auttamaan ystäväänsä. Onhan se voinut joutua vaikka minkälaiseen satimeen tuntemattomalla ullakolla.

 

 

Mitä kumman kangasta Tenhokoira oikein pyörittelee hampaissaan. Välillä se murisee ja hypähtelee tasajalkaa kankaan päälle. Hirmuinen meno ja vauhti tuntuu olevan vintillä menossa.

Nooh, tulehan tänne niin katsotaan mitä olet oikein löytänyt – houkuttelee Eevert pientä ystäväänsä. Eevert ottaa kankaan käsiinsä ja katselee sitä hieman joka suunnalta. Paksua ja pehmoista kangasta. Tuoksusta päätelleen se on ollut melkoisen kauan varastoituna ullakolle. Mistähän Tenho oikein on sen saanut esille. Mennäänpä yhdessä katsomaan.

 

 

Ullakolla on vanhoja huonekaluja ja vanha vesikelkka ja vaikka mitä aikoinaan talossa asuneiden ihmisten sinne unohtaneita tavaroita. Tämäpä vasta on aarreaitta! Eevert joka tunnetusti arvostaa kaikkea vanhaa ja menneiden sukupolvien elämää haltioituu melkoisen pian näkemästään.

Pikkukoira pitää huolen siitä että unelmoimiseen ei pitkiä aikoja jätetä. Se ravistelee löytämäänsä kangasta edelleen raivoisasti ja tuntuu nauttivan leikistään sen kanssa. Eevert koettaa selvittää mistä tuo hassu koira sen on saanut hampaisiinsa.

Tarkkasilmäinen Eevert tutkii pikkutassun jälkiä pölyisellä lattialla. Tassujono näyttää käyneen ikkunan alla. Siellä on vanha matkalaukku avonaisena.

 

 

Ystävykset menevät laukun luo ja Eevert katselee sitä tutkien ja hieman kulmakarvojaan nostellen.
Täälläpäs onkin tämmöinen salaperäinen laukku. Tutulta se näyttää… siitä on aikaa kun sen olen viimeksi nähnyt. Niinpä tietenkin!

Taitaa olla ihan pojankoltiaisena kun Eevertin topakka äiti-muori komensi vallattoman pojan pyhäkouluun. Siihen aikaan oli tapana käydä pyhäkoulua aina rippikouluun saakka. Eikä siinä vilkkaiden poikien vikistelyt paljon auttaneet. Niinpä on Eevertilläkin pyhäkoulun peruilta laaja tuntemus Raamatunkertomuksista. Ja niihin kertomuksiin tämäkin matkalaukku kiinteästi liittyy. Vähitellen muistot ja muistikuvat yhdistyvät Eevertin päässä.

Vanha pyhäkouluopettaja tuli kylälle ja vallastaloon – siis Eeverttilään – ja asettui joko saliin tai tupaan pitämään opetushetkeä kaikille lapsille. Kaikki kylän lapset kokoontuivat silloin yhteen. Mukisematta.

Tenhon löytämä tumma kangas oli tausta johon opettaja kiinnitti piirrettyjä kuvia eri kertomuksista. Kuvat olivat takapuoleltakin päällystetty pehmeällä materiaalilla ja tarttuivat kankaaseen kiinni siihen kohtaan mihin ne asetettiin. Se oli sen ajan animaatiota. Ja hyvää olikin. Vilkkaat pojatkin uppoutuivat joka kerta kertomusten vietäväksi. Vanhalla pyhäkouluopettajalla oli kertomisen lahja. Lisäksi tarvittiin vain kuulevat korvat.

Niinhän ne ennen aikaan asiat, opit ja viisaudet siirtyivät sukupolvelta toiselle.

Vieläköhän sitä muistaisi jotakin… miettii Eevert ja asettelee kankaan tuolille vanhan taulun päälle ja poimii flanellokuvia matkalaukusta…

 

 

Tenhokin tulee innoissaan tutkimaan mitä aromikkaalle kankaalle nyt oikein tapahtui?!? Eevert myhäilee tyytyväisenä asetelmaansa ja suunnittelee sen esittelemistä Suntiolle. Tiedä, vaikka siitä olisi iloa kirkonmenoja ajatellen. Hyräillen itsekseen Eevert jatkaa ullakon tukimista. Vanhasta lipastosta löytyy valokuvakansio. Sitä mies istahtaa selailemaan pölyiselle ullakolle.

Tuttuja kuvia, näiden täytyy olla poikavuosilta… odotas.. joo.. täällä onkin kuva hetkestä jolloin pihan lapsia on kokoontunut odottelemaan pyhäkoulun opettajatarta saliin vievien rappusten tuntumaan.

 

 

Eevert vaipuu hetkessä lapsuutensa kesiin. Pyhäkoulu oli lastenkin mielestä hauska tapahtuma. Sai olla yhdessä – tyttöjenkin kanssa – muuten leikit veivät usein erilleen. Myöhemmin sitten ei niitä tyttöjäkään niin karsastettu 🙂

Pyhäkouluvihkoa Eevert ei löytänyt, mutta muistoissa on jälki lammastaulusta johon joka kerta sai yhden pikkulampaan liimata kun oli pyhäkoulussa paikalla. On niissä laumoissa ollut varmaan monta karitsaa.

 

Millaisia pyhäkoulumuistoja sinulla on? Vai onko?