Eevert on herännyt aamulla omaan hihitykseensä. On tainnut miehellä olla hauskat yöunet. Nauramisesta ja hihittelystä ei meinaa millään tulla loppua. Mitähän kummaa siellä harmaan hiustupsukan alla oikein tapahtuu?

Sänkykin on jäänyt sijaamatta kun miehellä on niin kiirettä. On tainnut se joulukärpänen jo iskeä?

 

 

Aamukahvinsa Eevert malttaa hädintuskin juoda kun on jo menossa pihalla kaulaliina lepattaen kameran kanssa pitkin poikin pihaa. Hetken aikaa mies pyllistelee nurkan takana ja kohta jo toisen nurkan. Poikkeaa piharakennukseen ja vilahtelee siellä ikkunoiden takana… tulee juoksujaltaa sisään taloon ja sama meno jatkuu.

Tenhokoira seuraa hetken aikaa miehen keskittynytta puuhastelua, mutta jättää pian asian sikseen. Eevertin kanssa asuessaan se on oivaltanut, että kaikkea ei koirankaan tarvitse ymmärtää. Ei ainakaan vanhojen miesten aivoituksia. Hassu se on aina ollut, mutta tämmöistä ei aikaisemmin koiran elämässä sentään ole vielä tapahtunut. Tenho palaa oven edustalle odottamaan, kaipa tuo aikanaan takaisin palaa.

Ja palasihan Eevert. Kertoi olleensa valokuvausretkellä. Innoissaan ja ylpeänä esitteli koiralle otoksiaan. Tenho ei niistä juuri selvää saanut vaikka kuinka päätään kallisteli. Kummallisia ovat nuo ihmisoliot, tuumaili pikkukoira ja esitti edelleen kiinnostunutta, sillä se odotti yhä aamiaistaan joka olisi pitänyt tarjoilla jo aikaa sitten.

Eevertin kuvat ovat pian kaikkien nähtävillä. Mitä kummaa niissä mahtaa oikein olla. Tunnistatko sinä? Pikkukoiran mielestä miehen ehkä olisi hyvä käydä vaikka Työväenopiston ”Näppäile nerokkaasti” – valokuvauskurssi.

 

Tämän minä otin vanhan aitan tuvasta. Sieltä missä isomummu asusteli viimeiset vuotensa.

 

 

Tämän minä taas nappasin naapurin emännän keittiöstä. Eikös olekkin hieno!

 

 

Ja kas tässä, tätä ilman ei joulu Taavitsaisen taloonkaan tule!

 

 

No olipa siin Eevertillä kuvia. Ny pikkukoira jo kärsimättömänä odottaa aamiaistaan…

Tiedätkö sinä mitä ilman ei joulu saavu Eeverttilään?

.

.

.

 

 

.

.

.

No, jouluun tarvitaan tietenkin adventtikynttelikkö, mistä voidaan seurata joulua edeltävien pyhien etenemistä ja joulun lahestymistä. Joka viikko sytytetään yksi kynttilä lisää.

Tämä kynttelikkö on vankien tekemä taos ja on viime aikoina varmistanut joulun odotusta niin Eevertin kuin meidän muidenkin keittiön pöydällä.

 

 

Kynttelikkö on Onnimannista, Turun kaupungin työkeskusten ja vankoloiden myymälästä, Tuureporinkatu 17. Se tarttui matkaan vuosi sitten työreissulta.

 

Jouluun kuuluu tietenkin piparit. Keväällä 2012 kevätketki Varsovaan johdatti kaupunkiseikkailijan pieneen piparkakkukauppaan. Sieltä löytyi piparkakkua joka lähtöön ja pääsääntöisesti sellaisia joita ei ainakaan syödä raaski. Tuoksu kaupassa oli huumaava, eli kaikki oli oikeasti tehty piparkakkutaikinasta. Melkoisen taitava leipuri 🙂

 

 

Monet pipareista on jo lahjoitettu eteenpäin. Tämä enkeli jäi suojelemaan Eevertin taloa.

 

Ja joulun ehdoton kunkku on tietenkin…

 

 

…possu, muodossa tai toisessa.

Tässä olkisena ja juuri Eevertin taloon sopivana joulukoristeena. Taitaa olla Tiimarista 🙂