Heti herättyään Eevert asteli pihamaalle hakemaan aamun lehteä. Tenho juoksenteli iloissaan pihalla valatonta siksakkia välillä hypellen ja toisinaan juosten niin kovaa kuin vain pienillä pennuntassuillaan pääsi.

 

 

Eevert haistelee kirpakkaa pakkasilmaa. Niin raikasta ja niin puhdasta. Taivas on tähtikirkas, vielä tähdet näkyvät hyvin vaikka kello on jo melko paljon. On tämä vain pimeää aikaa, mumisee Eevert. Siinä kulkiessa Eevertin katse osuu naapuritalon ikkunaan. Ikkunaa valaisee kaunis valotähti. Sellainen oranssinen paperitähti, jollainen ennenaikaan oli lähes joka talon ikkunassa. On niitä nykyisinkin, mutta harvemmin näkee tuota legendaaristä tähteä enää missään. Tuskin sitä edes valmistetaan ja nekin jotka vielä  ovat olemassa, ovat hyvin pidettyjä harvinaisuuksia.

 

 

Eevertin on lähes pakko ryhtyä koluamaan kaappeja. Sellaisen valotähden hän on aivan varmasti jossakin nänyt. Vaan ei kyllä millään muista että missä se on silmiin osunut. Voi yhdenkerran tätä vanhaa päätä…. harmittelee mies ja avaa taas seuraavan komeron oven.

 

 

Ei löydy alakerrasta, jospa se olisi vintillä? Ei, ei se varaston puolella ole – siitä Eevert on aivan varma. Olisikohan rengin huoneessa. Siellä se varmaan on ollutkin. Täytyy kiivetä ylös ja tarkistaa kaikki kaapit ja laatikot.

Rengin huone on ollut tyhjillään sen perästä kun joulupukki sitä viime jouluna lainasi. Mahtaa siellä olla pölykerros! Samalla tulee paikka siivottua ajattelee kätevä miehemme ja hakee mukaansa vesiämpärin ja luutun.

 

 

Hetken huiskittuaan lattioita ja pintoja hän muistaa sen alkuperäisen ajatuksensa. Kas hassumpaa – kerkesin jo tähden unohtamaan. On tämä vanha pää sitten hatara naureskelee mies touhujensa keskellä. Tämä on vissiin niitä päiviä kun aloitetaan yhdestä kohtaa ja jatketaan seuraavasta, mutta ei koskaan saateta mitään kerralla loppuun.

 

 

Kaapin perältä kaivattu paperitähti löytyy! Sitä mies siirtyy puhdistamaan keittiöön. Varovaisesti saa entisöintyötä tehdä, sillä osa liimapinnoista on irronnut ja joku sakarakin vähän kärsinyt vuosien saatossa. Aikansa ahkeroituaan tähti näyttää kelvolliselta. Sitten vain etsimään lamppuroikkaa sinne sisälle.

 

 

Lamppu johtoineen ilmestyy eteisen kaapista nopeasti. Viritelmää kootessaan Evert lauleskelee joululauluja. Pieni Tenho-koira kallistelee päätään vähän sinne tänne ja välillä ravistelee päätänsä. Taitaa pikkukoira olla musikaalisempi kuin ystävämme Eevert.

Ilta jo himmenee kun mies seisoo keittiön pöydän päällä ja asettelee koukkua sopivaan kohtaan ikkunan yläpuolelle.

 

 

Pian on valotähti ikkunassa ja se saa siinä loistaa pitkälle joulun yli! Oikeastaanhan se kuvaa sitä tähteä joka johdatti viisaita mieheiä halki maiden ja vuoristojen Jeesus-lapsen seimelle.

 

 

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=sshllx9eAz0[/youtube]