Aamiaiskattaus
Eevert rakastaa aamuja silloin kun saa ne viettää rauhassa ja antaa aikaa itselleen niin paljon kuin tarvitsee. Mitä vanhemmaksi hän on tullut niin sitä enemmän arvostaa näitä hetkiä.
Eevert on luonteeltaan aamuhiljainen. On sitä ollut pienestä pojasta saakka. Toiset lapset ponnahtivat sängyistään suoraan illalla keskenjääneeseen leikkiin täydellä tohinalla. Eevert sen sijaan venytteli ja vanutteli ja antoi mahdollisuuksien mukaan muun väen hoitua hommiinsa ennenkuin nousi. Rauhaa Eevert rakastaa edelleen. Rauhaa hän on täältä vanhalta sukutilaltaankin odottamassa.
Aamiainen kahveineen kuuluu jokaiseen päivään ja sen Eevert huolellisesti itselleen valmistaa ja kattaa. Ei sitä ilman aamukahvia voi päivää aloittaa! Tänään näyttää vihannekset olevan vielä kattamatta, mutta kyllä niitäkin vielä mukaan tulee.

.
Ja mitä herkkua onkaan pöydälle löytynyt!
.

.
Paistetut munat ja nakit ovat Eevertille kelpo ruokaa. Niillä jaksaa pitkälle iltapäivään saakka. Onneksi ovat vapauttaneet kananmunatkin kaiken kansan syötäviksi. Joskus niillä peloteltiin, mutta Eevert silloinkin viis veisasi suosituksista. Ja vielä kun saa lähikanalan vastamunittuja herkkuja niin mikä on miehen ollessa. Kananmunahan on täydellinen ruoka ravintoarvoiltaan ja suhteiltaan.
.

.
Ja näyttäähän sieltä löytyvän juustoa ja kääretorttuakin. Juustoista Eevert pitää myös. Juustot ovat oleet tärkeätä evästä maailman matkoillakin. Hyvin säilyviä ja varmasti ravitsevia. Makeista leivonnaisista Eevert ei niinkään ole välittänyt, mutta täytyyhän sitä talossa vierasvaraa olla. Eihän sitä koskaan tiedä kuka tulee käymään!
.

.
Leipää talossa pitää aina olla. Sitä mieltä Eevert on, vaikka leipää ei niin kovin syökään. Vaaleat leivät ja pullat ovat jääneet, mutta ruisleipään mieli vetää silloin tällöin. Kotitilan leivät varsinkin olivat herkullisia juuri uunista tulleina ja vielä paljon myöhemminkin. Ruisleipä ja päällä oikeaa voita. Siinä on suomalaisen elämän makua parhaimmillaan.
.
Tyttäreni, ihanaiseni osallistui Eevertin aamiaisen valmisteluun väkertämällä taloon ensimmäiset ruokatarvikkeet. Oli oikein mukava tytär-äiti hetki mineilyn parissa. Oi, onnea!