Mikä kumman vilske on käynyt Eevertin ruokavarastolla. Ja mitä kumman purua ja mujua on siellä täällä. Hiiret ovat tainneet viettää elonkorjuujuhliaan ja jättäneet jälkensä korjaamatta.

Sellaista menoa ei järjestykseen ja siisteyteen omistautunut Eevert voi ymmärtää. Hiiret on saatava kuriin! Ennenvanhaan kotitalossa kissat hoitivat hiirien säännöstelyn ja olivatkin ahkeria työläisiä. Ei muista Eevert erityisemmin kenenkään huokailleen kotihiiristä. Navettakissat eivät paljon meteliä pitäneet, mutta sisäkissojen saaliita piti välillä ihailla ja kehuskella saalistajaa. Saivat kiinni, mutta eivät ymmärtäneet nauttia ravinnoksi vaan odottivat tomaattisardiinipurkkiaan. Hiiret olivat vain asetettuina kauniisiin riveihin oven eteen. Urbaaneja kissoja jo silloin!

Nuorena jungmannina sen sijaan hiiristä oli paljonkin vaivaa. Laivalla niitä saattoi joskus vilistä jaloissa isojakin määriä. Silloin oli loukuttaminen tarpeen. Nuorimpana Eevert sai sen tehtävän osakeen. Hentomielinen nuorukainen olikin kovan paikan edessä. Hiiret olivat kauniita ja suloisia, mutta laivan äreä kokki ei niitä hyväksynyt kaapeissaan. Eevert sai kasan tavallisia hiirenloukkuja.  Niissä oli voimakkaasti jousitettu tanko, joka laukesi hiiren päälle murskaten sen niskan tai selkärangan, kun hiiri tarttuu kiinni ansassa olevaan syöttiin. Hiiri jäi kiinni pyydykseen eikä vaeltanut kuolemaan piiloonsa. Syötiksi kokki antoi palan juustoa,  lihaa tai leivänpalan. Mitä milloinkin oli tarjolla korjattuaan miehistön ruokatarvikkeet talteen.

Eevertin loukkuihin jäikin hiiriä. Kova paikka oli niiden poistaminen loukusta. Kyyneliään nieleskellen Eevert niitä irroitteli ja hävitti. Niin kauniisti ne katselivat mustilla pikkuruisilla silmillään aivan kuin olisivat anelleet apua, vaikka se oli jo liian myöhäistä.

Oli aivan vähällä ettei Eevertin ura merikarhuna loppunut heti alkuunsa. Kamala tehtävä se oli, puistattaa vieläkin vanhaa miestä.

Hurja laite on kaivettu esiin ja juustopalakin asetettu paikoilleen. Vielä ei ole Eevert hennonnut virittää ansaa…

♢

Suloisen pikkuhiiren ja loukun Eevertille toi tuliaisina ystävä, jonka silmät ovat avautuneet miniatyyrimaailmaan ihan vaan ohikulkumatkalla jostakin jonnekin. Sellaista se on elämä…

Eevert kiittää ja vie molemmat, hiiren ja loukun keittiöönsä vähintäänkin varoittavaksi esimerkiksi pikkutuholaisille. Eevert on tainnut jo ristiä pikkuhiiren Väinöksi. Väinö-hiiri taitaa saada herkkujuustopalansa ihan vaan huomaamatta penkin jalan juureen 😉

Tosin Eevertillä on hoivavaistonsa vuoksi tullut välillä ongelmia. Ihana pikku siilikin pihassa on kerrennyt jo tuomaan kaikki 20 ystäväänsäkin ruokavadin ääreen. Kuinkahan käy pikkuhiiren kanssa?

♢

Tiesitkö muuten, että hiirenloukun perinteisen mallin ja konekiväärin keksijä ovat sama henkilö.