Keittiö on ollut vaiheessa jo pitkään. Kesällä, mukavassa helteessä aloittelin tiskikaapin tekoa. Alku sujui joustavasti ja hyvin. Piankos sitä yhden tiskikaaapin väsää. Niinhän sitä helposti luulee. Kaappi jäi kesken ja keskeneräisenä pysyi ainakin kuukauden verran.

Kaappia valmistin pahvista, balsasta, imupillistä ja jonkin laitteen pakkaussuojasta. Hana on pala lasten metallista rannerengasta ja sekoittajat helmiä. Maalasin kyhäelmän ruskealla itsesekoitetulla akryylivärillä sekä alumiinin värisellä pienoismalli-maalilla.

Kaappiin syntyivät myös ovet, jotka vähemmän onnistuneesti saranoin vanhalla silmälasikotelon saranalla. Saranointi on vielä meko kokeiluvaiheessa. Ovet siis ovat kiinni ihan kauniisti, mutta ei mitenkään köykäisesti avattavissa. Vaatii varmaan vielä lisää harjoittelua.

Tiskiallas kaipasi tietysti myös kuivauskaapin yläpuolelleen. Siispä toimiin. Kaappiin suunnitelman mukaan tulisi ritilähyllyjä ja yksi tavallinen hylly. Kauniit sulavaliikkeiset ovet uusilla saranoilla sekä valo.

Ritilähyllyt syntyivätkin melko helposti. Materiaalina tavallista akvarellipaperia ja apulaisina mattoveitsi sekä viivotin. Paperia viiltelin millin-parin välein tasalevyisin viilloin. Poistin joka toisen ja sain oikein tyylikkään palasen jota muotoilemalla hiukan sain ulkonäöltään varsin lautastelineen oloisen.

Samalla menetelmällä kuppihylly. Osat maalasin valkoisella ja liimasin hammastikusta reunalistat molempiin.

Laatoitukseen käytin apuna pieniä liimatyynyjä, jotka ilmeisesti kuuluvat enempi korttiaskartelun materiaaleihin. Tein aikaisemmin kaakeleita kylpyhuoneeseen ja niiden työstäminen oli niin pitkällistä huvia että mietin kevyempää vaihtoehtoa. Lisäksi lattialaatat voivat olla isompia kuin tiskialtaan seinusta. Kaakeli-tyynyt ovat n. 5mmX5mm  kooltaan. Kiinnitin laatat turhan kevyeen ja taipuisaan materiaaliin, sillä jatkotyöstämistä odotellessa ne olivat kaareutuneet aika ikävästi. Sain siis kiinnittää taakse jämäkämmän balsa-palasen suoristamaan kiemuroita. Pulloharjakin on heti löytänyt paikkansa. Se muokkaantui pienestä hammasväliharjasta. Patasuti (näkyy alla olevassa kuvassa) on jonkin sipulipussin kiinnityspää.

Kuivauskaappi sai myös suunnitellun valon. Siihen avuksi tuli muovinen kiinnitysalusta kertakäyttöisille silmätippapulloille. Se oli juuri sopivan mittainen kaapin alle. Kiinnitysalusta/suikale avautui ja sisälle laitoin suikaleen paperia tasoittamaan värin.

Ja sitten rupesi syntymään ongelmaa…

Kaappi kaiketi tarvitsisi ovet. Vaan sitten olisi hankala katsoa mitä kaapissa on pistämättä koko kyökkiä kerralla sekaisin. Mallatessani kalustetta paikoilleen keräsin ehkä noin kymmenen kertaa ruokailuvälineet lattialta.

Niin.. voisihan kaapin jättää hieman auki… ja siitä sitten näkisi millainen se on sisältä. Juu, ja ei muuten voi.

Voin tässä 1:1 elämässä ihan fyysisestikin pahoin kun kaappien ovet jätetään raolleen tai auki käytön jälkeen. Miten ihmeessä sietäisin sellaista pikkutalossa. Voi apua! Kaappi on ainakin toistaiseksi sitten ilman ovia ja täytyy vain toivoa että Eevert pitää sen verran siistiä keittiössään, että kaappi pysyy kauniisti järjestyksessä.

Jotakin siellä onkin jo kuivumassa. On tainnut herra olla leivontatuulella. Näyttää kakkumuoteilta!

Kakkuvuokat saivat alkunsa lentokoneen tarjoiluista. Kesällä reissulta palatessa (siinä ennenkokemattomassa business-luokassa vaellusvaatteissa hieltä haisten) kahvin kanssa tuotiin kaksi mainiota konvehtia kauniissa rasiassa. Konvehtien muotithan saivat jo heti koneessa uuden merkityksen ja nyt ne saivat vielä kuparisen värin kylkiinsä. Kyllä kelpaa niillä kakkuja paistaa. Hieman kuhmuisia ovat, mutta kaipa ne ovat vanhojakin ja paljon palvelleet 😉

Kaiken hommaamisen päätteeksi täytyy nauttia hieman iltapalaa. Mainiot letut (Jatan) näyttää olevan odottamassa. Tuoksusta päätellen myös talon omaa reikäleipää, jonka juuri on reilusti yli satavuotias. Eevert on siitä pitänyt hyvää huolta saadessaan isoäitinsä peruina tuon mainion taikinajuuren.

Leivät ovat Neidon käsialaa. Hedelmät omia kokeilujani ja maukkaat munkit sain keväällä voittona. Ja pöydällä tuopissa siis ne aterimet, joita olen koko päivän puuhastellessani keräillyt pitkin lattiaa (niin nukkekodin kuin 1:1 kodinkin) monta monituista kertaa. Pahaksi onneksi myös toinen jalkalasi meni rikki. Harmi.

Tästä on hyvä jatkaa…