Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville
Eevert muistelee Kalevalan värssyjä aamupesulla. Parta se on ajettava vielä vanhoilla päivilläkin, vaikka hennon harmaana se jo kiilteleekin kylpyhuoneen hämärässä valossa.
Eevert käyttää mielellään vanhoja välineitä. Saippuaa ja kunnon höylää.
Joskus nuorempana ihan partaveistäkin. Siinä sitä olikin tyyliä kun letkein liikkein veistä teroitti aamuisin nahkavyöhön joka oli kiinnitetty hytin pesukomuutin kylkeen. Oli ne aikoja ne! Aina sai vähän pelätä, ettei terävä veitsi vetäise haavan iholle. Tarkkaa hommaa se olikin. Jos hiemankaan väärässä asennossa tai ihoon koskettaen veitsi liikkui, niin ilman muuta siitä melkoinen määrä pikkuisia sanomalehden palasia ilmaantui kasvoille 😉 vuotavia pikkuhaavoja tyrehdyttämään.
Ja niistäkös kaverit muistuttelivat ja huomauttelivat sen päivän. Ei auttanut käsien vapista semmoisissa hommissa.

Nyt Eevert sentään tyytyy hieman nykyaikaisempiin partateriin ja höyliin.
Aamuisin, sillon kun ei ole kiire minnekkään, Eevert ensin pesee kasvot hyvän tuoksuisella saippualla. Sen jälkeen hän ottaa hyllystä pyyhkeen, jonka kastelee kuumalla vedellä kauttaaltaan. Puristeltuaan vedet pois Eevert painelee pyyhkeellä kasvojaan. Saattaapa joskus ihan istahtaa ja antaa pyyhkeen vain olla paikoillaan kunnes lämpö katoaa. Siinä rentoutuu koko mies samalla kun lämpö hiljalleen avaa ihohuokosia ja pyyhe hellii pehmeydellään.
Saippuan Eevert vatkaa sudilla vaahdoksi kupissa ja levittää sitä poskille sekä leukaan varmoin pyörivin liikkein. Pienet viheltelyt kuuluvat toimenpiteeseen taustaääniksi. Hieman epävireisesti, mutta tälläkertaa vain Tenho-koira hieman korviansa vain värisyttelee nuotin vierustoille. Eevertin äiti joskus lempeästi lastansa opastikin laulun ja viheltelyjen suhteen. Taisi kehoittaa tekemään jotakin muuta silloin kun laulattaa.
Parran ajettuaan Eevert hemmottelee itseään vielä kevyellä kasvovedellä ja ehkä jopa sipaisee ihan pikkuisen vaan, sopivan miehekästä tuoksuakin. Harras operaatio toistuu päivittäin ja on varsin merkityksellinen osa miehuutta.
Niin… se Kalevala. Mahtaako koko otsikkolausetta sieltä löytäkkään oikeasti?!