Pikkuisen on eteenpäin kasattu myös kalamajaa.

Nokipannukahvit siellä Eevert keittää kulkijolle, kuin Lintu-Antti ikään Kuukkelilammella. Pannu on tarttunut matkaan Sinellistä. Muovinen harmaa pannu sai kylkiinsä hieman nokea ja kulumaa kovasta käytöstä. Muki syntyi pienestä korkin-tapaisesta ja pussinsulkijasta samoilla maaleilla kuin pannukin.

Siinä sitä kelpaa sumpitella ja katsella kalojen hypähtelyä veden pinnassa kesällä. Huoh, olisipa jo kesä!

Hmmm.. jos oikein tarkkaan katsoo, niin on siitä hetki heilahtanut kun Eevert on viimeksi kalamajalla kahveja keitellyt. Ihan selvää ”hämähäkinseittiä” on pannun kannen, nokan ja pöydän väleissä 😉 Mitä lie karvaa leijjailut ja pienoismallimaaliin takertunut. Aika hauska lisäefekti.

Taitaa olla enempi tulevan vuoden enteitä, koska vajan puolellekin syntyivät kovin satokautisia tarvikkeita näin alkuun.

Hyvät on marjamaat kalamajan tuntumassa. Kokonainen tynnyrillinen puolukoita!

Tynnyri on kirpputori-ostos (suolasirotin) ja puolukat nonparellejä jotka on maalattu punaisiksi. Hieman tummempia saisivat olla.

Puolukoiden lisäksi hieman muutakin marjaa.

Mustikat ovat kypsyneet samoista aineksista kuin puolukatkin.

Kalamajassa tietenkin pitää olla kalastusvehkeitä. Eevert onkin jo nostanut verkkonsa kuivumaan seinustalle. Mahtaa tuolla verkolla tullakin makoisat ahvenet kalakeittoon.

Verkko on syntynyt muovisesta valkosipulipussista ja narusta. Puikkari on pahvia.

Kaminaa ei vielä tuvan nurkkaan löytynyt, mutta onhan tässä päiviä synnytellä. Alku näyttää omasta mielestäni yllättävän suunnitelmanmukaiselta. Toivottavasti jatkokin.

Sen verran on tullut aherretuksi, että Lintu-Antin herkut väkisellään palaavat mieleen ja hieman myös kielen päälle. Nokipannukahvit oikein vanhasta mustakylkisestä kuluneesta kuksasta ja muurinpohjalettu itsensä Noitanaisen paistamana! Voi sitä herkkua! Vaikka ei muuten kovin lettuja syö, niin mikähän siinä on, että ne ulkona ja erämaajärvien rannoilla niin makoisilta maistuvat.

Tämän letun maisteli Siippa taannoisella reissullaan kylmässä Pohjolassa vieraillessaan jälleen kerran Kuukkelilammella kahvilla.

Reissu-Siipalla oli tietenkin kunnon kelkka allaan kun tiluksiaan tarkasteli matkallaan. Komea on tunturin keli.