Pientä puuhailua lauantain ratoksi. Aikaa sitten kesken jäänyt eteinen etsii itseään. Pitkä ja kapea tila on osoittautunut hankalaksi ja mielikuvitus tuntuu olevan jumissa sen kanssa. Tilaan syttyi aikanaan Eeverttilän ensimmäinen valo. Ja siihen se sitten jäikin…

 

 

Vaan kun on ovenpieltäkin saatu hieman ilmeikkäämmäksi, niin onhan oven taaksekin syytä saada jotakin mikä sieltä näkyy. Aikaisemmin eteiseen on syntynyt naulakko, Peikkoneidin koukkujen avulla. Samalla kertaa sahailin penkkejä ja muuta pientä tarvittavaa. Mielenkiinoisen värisen maalinkin sekoittelin.

 

 

Jokin kaapintapainen piti eteiseen saada. Minne Eevert muuten laittaisi työkalujaan tai petroolipullojaan. Omaan tapaani piirustuksia syntyi ehkä ennemminkin perästä päin ja luovan intuition varassa valmistui ensin kaapin yläosan hyllyt. Siellä ne lojuivat eteisen lattialla reilun kuukauden ennenkuin alaosan tekeminen kävi edes mielessä. Väri arvelutti hieman, koska Eevertillä on melko tummasävyistä kaikki muu. No ehkä nämä ovat isoäidin peruja ja vanhan kylätimpurin aikaansaannoksia koristeineen päivineen.

 

 

Hyllyiltä löytyykin paljon tarpeellista ja sinne jäänyttä. Vanha noitarumpukin on löytänyt paikkansa takaseinän naulasta. Mistä lie sekin kulkeutunut taloon. Vaari olikin ahkera lapinkävijä, olisiko hänen matkoiltaan tullut tuliaisina. Melkoinen velho se oli vaarikin. On varmaan kokenut syvää yhteyttä lapinmaan shamaanin kanssa. Kertovat kyllä, että eräällä retkellään sai ihan lapinkasteenkin varsinaiselta lapinmieheltä, joka osoittautuikin ranskalaiseksi. Hyvin osasi nokipannukahvitkin keittää ja kuksat asianmukaisesti vihkiä. Melkoisen hvyin oli roolinsa opetellut kun vieraat eivät epäilleet hetkeäkään kastajansa syntyperää.

 

 

Vanha pylpyräkin on löytänyt paikkansa hyllyssä. Mahtaakohan se olla peräisin Eevertin vanhasta laivasta? Niitähän laivoista löytyi jos jotakin kokoa eri tarpeisiin. Taitaapa siitä olla hyötyä monissa maatalonkin puuhissa. Aina jotakin pitää nostaa tai kannatella vaikkapa ullakolta alas ja ylös.

 

 

Siinä se nyt on. Lintallaan ja kallellaan vähän sinne ja tänne. No, ompahan kuitenkin. Puuleikkaukset ovissa sensijaan ovat mallikkaat ja taattua Tiimari-laatua 😉

 

Eteisen kokonaiskuvaaminen on myös haasteellista. Tämmöistä tuli tänään.

Eevertin kävelykepit ovat saaneet vanhan kirnun säilytyspaikakseen. Kirnu on syntynyt hammastikuista ja pahvista. Hienoista pinnoitus/maalausongelmaa syntyi siinäkin, joten projekti pinnan osalta jatkuu.

Eteisen oikeanpuoleinen ovi johtaa Eevertin makuukamariin ja vasemman puoleinen saunaan. Ja saunahan on Eevertin lempipaikkoja, joten eiköhän kaikki siskot ja veikot ryhdytä lauantaisaunan lämmittämiseen.

 

Siellä tuli iloisesti ritisee pesässä ja lämmittää kiukaan leppeisiin löylyihin jälleen kerran.