Syyskesää vasta mennään ja elellään, mutta Eevert jo hiljalleen alkaa valmistautumaan pimeämpään vuodenaikaan. Valmistautuminen on hyvä aloittaa varhain, sillä niin usein käy niin, että ajat humpsahtavat ohitse ja moni tekeminen jää tekemättä.

Siispä ystävämme on jo aamusta suunnannut askelensa metsään ja käynyt hakemassa hieman kuusen havuja.

 

 

Näistäpä sukkelaan kääräisen kaikkea tarpeellista syksn varalle, hihkaisi Eevert.

Niinhän sitä äkkiseltään luulisi 😀

Aikansa mies ähki ja puhki ja koitti asetella löydöksiään mieleiseensä järjestykseen siinä sen kummemmin onnistumatta. Saattaa olla että taidokkaammat tuotokset jätetään suosiolla kukkakauppiaan kätösille. Eevert otti hakokasansa kainaloon ja marssi Kappelille. Tämän minä ainakin osaan! huuteli hän päästyään Kappelin portaille.

 

 

 

Pian oli oksat taiteltu oven eteen. Suntiokin saapu niitä ihastelelmaan ja kiittelemään. Nyt ei tule niin paljon hiekkaa sisälle kun jalat putsaantuvat jo ovella, kiitteli Suntio ystäväänsä.

 

 

Kirkkotarhassa on monet kasvit jo kasvaneet  ja totuttelevat uuteen kasvupaikkaansa.

 

 

Mielenkintoisen näköistä kasvustoa onkin!

Muistomerkkien kynttilöille on hakusessa pitkään lyhtyjä jotka hieman jakaisivat valoa pehmeämmin. Erilaisia kokeiluja on Eevertillä ollut, mutta tarkka mies ei ole niitä vielä hyväksynyt pysyviksi valoiksi.

 

 

Haudoilla ei vielä kukkia ole. Eikä Eevertin hortonoinneista tänäänkään riittänyt vielä asetelmiin saakka.

 

 

Toisella haudalla on lyhty, ehkä hieman iso. Lyhdyn kantena on nappi.

 

 

Itse muistomerkit ovat vielä kiviveistämöllä. Kauniilta hiipuvassa illassa näyttävät nykyisetkin muistomerkit.

 

Suntio suuntaa määrätietoiset askelensa kellolle ja soittaa iltasoiton ja pistääpä Suntio ihan lauluksi komeassa kirkossaan seurakuntaväen iloksi hetkeä myöhemmin. Kirkkokansa supisee Suntion kuulostavan aivan tenori Markku Lautjärveltä.

 

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=-CMDMojf1GI[/youtube]

 

Hyvää sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille!