Paahteinen päivä kului ylhäällä vuorella. Naudersin kylän hissillä ylös ja päivän mittaan polkua pitkin alas. Reilu 15 km tuli Eevertille talsittavaa kaikkiaan. Aikaa kului huomattava määrä, sillä alppiniityt kuhisivat elämää jota oli pakko koettaa taltioida myöhempiä muisteluita varten.

Perhosia ja muita eläviä oli joka suunnassa ihasteltavana niin että miehen pää oli jo mennä pahasti pyörälle.

☺

☺

Perhosten perässä oli vaikea pysyä, sillä kovin arkoja ne olivat kun lähelle yritti. Muutama komeus jäi kuitenkin Eevertin kameraan talteen. Satojen kuvien joukossa oli muutama mihin perhonenkin oli ehtinyt jäämään mukaan. Muuten saalis oli melko mielenkiintoinen ja joku satunnainen tutkailija olisi kovasti miettinyt mitä mies oikein oli yrittänyt kuvata.

☺

☺

Helteisen rinteen täytti melkoinen sirinä. Heinäsirkkojen äänen Eevert vielä kuuli hyvin, mutta harvemmin niitä on oikeasti löytänyt maastosta. Tällä kertaa niitäkin tuntui tulevan vastaan vaikka kuinka paljon. Ne olivatkin rauhallisempia veijareita kuin perhoset ja antoivat kuvata itseään ihan rauhassa. Tämäkin kaveri, aikamoinen jööti, kökötti polulla aivan rauhassa minuuttikaupalla ja antoi miehen pyllistellä ympärillään. Evertistä usein näkyikin vain pyöreä takamus, kun muu seurue katsoi taaksepäin ihmetellen mikä miehellä kestää?

☺

Hemulit ovat aina olleet Eevertin mieleen, ne ovat viisaita ja arvostavat luontoa sellaisena kuin se on. Pieni Hemuli heräsi Eevertinkin sydämessä. Rakkaus eläimiin näkyi hellässä juttelussa millä hän rauhoitteli kuvattaviaan koko session ajan.

☺

☺

Puolessavälissä rinnettä oli pieni kahvitupa (n. 2000m). Maalaistalon pihapiirissä oli muutama pöytä ja ystävällinen emäntä otti tilauksen vastaan. Eevert arvostaa perusasioita ja niinpä tilauksekseen tuli kahvi ja juustovoileipä. Eipä ollut valittamista emännän tuomasta juustotarjottimesta. Runsas ja ravitseva. Täällä ei juustot olekkaan ihan mitä tahansa lightejä, vaan rasvaprosentti on hyvinkin 50%. Näillä sitä taas jaksoi jatkaa ihmeellistä taivaltaan alas Naudersin kylään.

☺

☺

Lehmiä laiduntaa rinteillä monin paikoin. Eevert, maatalon poikana pitää lehmistä. Ja varsinkin nämä alppilehmät näyttävät niin kauniilta. Lehmillä on yleisesti isot kellot kaulassa ja kilkatus kuuluu pitkälle. Koti-Suomessa ja koti-tilalla kellokas oli johtajalehmä jonka perässä muut kulkivat iltaisin navetalle lypsettäväksi. Täällä kellot kuuluvat jokaisen kaulaan. Välillä ne ovat niin suuria että pitää ihmetellä miten eläimet jaksavat sellaista kaulassaan kantaa.

Lehmien lisäksi Eevert on löytänyt rinteiltä valtoimenaan vuohia ja lampaita. Kaikeksi yllätyksekseen myös hevosia. Nekin olivat irralaaan ilman aitausta isona laumana. Villihevosia? No ainakin olivat hyväkuntoisen ja huomattavan suitun näköisiä.

☺

☺

Varsin eläinrikkaan päivän päätti pitkospuilla lämmöstä nauttinut sammakko, joka onnistui säikyttämään Eevertin niin, että  mies oli pudota kosteikkoon pyllylleen. Sammakko hypähti juuri jalan alta ja hyvä niin sillä jos sen refleksit eivät olisi olleet kohdallaan niin huonosti olisi käynyt kaverille.

☺

☺

Helteinen päivä uuvutti miehen iltaa kohden ja hädin tuskin tuli käytyä pesulla ja syötyä päivällinen. Huoneesta kuuluu jo tasainen tuhina kun Eevert jo uneksii uusista seikkailuista.