Aamu alkoi takkuisesti. Vuoristoilma on tehnyt tehtävänsä ja miehen uni on syvää, eikä sitä tunnu saavan riittävästi, vaikka kuinka monta tuntia nukkuisi.

Ei se ole ihme, että entisaikaan prinsessoja ja keisarinnoja (ja muutakin parempaa väkeä) lähetettiin vuoristoilmaan vahvistumaan ja lepäämään kaiken maailman suruista ja vaivoista. Kyllä täällä ne arkiset murheet ja huolet pian kaikkoavatkin.

Aamiaisen jälkeen Eevert suuntasi kulkunsa kohti Piztalerin laaksoa. Tyypilliseen tapaan matka oli katkonainen, koska piti vähän väliä pysähtyä katselemaan ja kuvailemaan maisemia ja tapahtumia. Eevertkin sai tähtäimeensä perhosen, joka pöristeli kukissa niityllä. Niittyjen kukkaloistoa onkin tullut ihasteltua tämän tästä.

♢

♢

Autoilun jälkeen (ajokorttikin mukana, eikä yhtään poliisia!) matka jatkui Pitztaler Gletscherbahnilla, vuoren sisällä junalla tai ”metrolla” jännittävän matkan kilometrin verran ylöspäin jäätikköasemalle, 2840 metriin. Asemalta oli jatkoyhteys vielä korkeammalle erilaisilla hisseillä ja kondoleilla. Näistä valtaosa oli suljettuna näin kesällä. Konevoimalla liikkuminen ei puuskuttanut miestä, mutta aina välillä pisti haukottelemaan makeasti ja hengähtämään syvästi.

♢

♢

Jäätikköasemalla Eevert pääsi jälleen tyydyttämään arkkitehtuurista intohimoaan hissiasemien ympäristössä. Jo aikaisemmin ovat tulleet tutuksi kappelit ja kirkot kotimaassa. Itävallassa ei varmaankaan ole yhtäkään kylää missä ei omaa pientä kappelia olisi. Ne ovat useimmiten kulkijoille avoimia hetken pysähtymiseen.  Kappeleita löytyy myös vuorilta lukuisia määriä.

♢

♢

Kirkollisen arkkitehtuurin sarja jatkuukin mielenkiintoisella Valkoisen valon kappelilla Piztalin jäätiköllä, noin 2800 metrin korkeudessa.  Uusmoderni, itävaltalaisesta rakennustyylistä huomattavasti poikkeava vuoristokappeli näyttää  paikanpäällä huonosti sopivan ympäristöönsä, mutta kuvien kautta huomattavasti paremmin. Kokoa kappelilla oli siinä 8m x 4m x 3m. Kappelissa on titaaniset ovet, joiden painoksi kerrotaan 2000kg. On siinä avaamista ja saattaa jäädä tekemättäkin osalta kulkijoista.

♢

Jäätikkö jäi onneksi sen verran kauas, että Eevert ei sinne pääse.

Joskus vuosia sitten Eevert nuoruutensa innossa oli tutkimassa Norjassa Svartisen-jäätikköä.  Uhmapäissään meni niin lähelle, että pystyi koputtelemaan jäätikön pystysuoraa seinää.  Otettiin siinä valokuviakin todistusaineistoksi.

Vajaa viikko Eevertin vierailun jälkeen saatiin lukea lehdistä murheellisia uutisia hukkuneista turisteista. He olivat samassa paikassa silittelemässä jäätikköä, kun siitä lohkesi pala alla olevaan sulaan jäätikköjärveen. Siitä noussut aalto pyyhkäisi kulkijat hyiseen veteen ja kuolema korjasi hetkessä omansa.

Eevertin kunnioitus luontoa kohtaan nousi huomattavasti ja uhkarohkeat seikkailut ovat saaneet jäädä, harkinta ja arviointi ovat tulleet tilalle.

♢

♢

Kappelilta Eevert nousi vielä korkeammalle vuorella. Tälläkin kertaa konevoimaa apuna käyttäen. Hissi nosti kulkijat aina 3440 metrin korkeuksiin Piztaler Gletscheriin maisemia ihastelemaan. Ja kyllä tuntuikin siltä, että ollaan maailman katolla. Huikeita huippuja ympäriinsä. Henkeäsalpaavat näköalat. Ja sitä henkeä salpasi se ohut ilmakin aina välillä ja piti oikein huokaista syvään. Niin tuntuivat tekevän muutkin matkalaiset. Nekin hurjapäät jotka kävellen tulivat huipulle.

♢

Ei ollut miehellä kiirettä alas. Alppiaurinkoa tuli nautittua runsain määrin ja makoisat eväät syötyä huippupaikalla. Eväät kuuluvatkin retkellä aina niihin tärkeimpiin asioihin.

♢

♢

Hieman uteliasta kiinnostusta herätti siippa kuvaamalla Eevertiä sieltä täältä.

Reilut pari kymmentä vuotta sitten samaa toimintaa ihmeteltiin esikoisen kanssa Ravadas könkäällä Lemmenjoella, kun eräs pariskunta kuvaili kahta nallea putouksella vähän joka kulmasta. Myöhemmin tuli hankituksi kirja (ja koko sarjakin vuosien saatossa) Otto-nallen seikkailuita lapsille. Liekö Eevertin kuljettaminen mukana samoja peruja ajatukseltaan.