Vaeltelemaan pitkin maailman mantuja houkutti Eevertin mieli. Pohjolan tuntureita on tullut kolutuksi aina kun on kotimaahan päässyt. Nyt Eevert havitteli toisenlaisia kokemuksia. Reppu pakattiin huolellisesti ja kokemuksella. Esiin kaivettiin vanhat vaellustarvikkeet. Niitä soviteltiin ja passailtiin ja punnittiin sopisivatko suunniteltuihin olosuhteisiin. Ja mikä ettei! Eevert suuntasi tiensä seurueineen valloittamaan hieman korkeampia tuntureita aina Eurooppaan asti.

♢

♢

Vuoristovaellusta Eevert ei ollut vielä kokenut, mutta oli heti valmis ajatukseen kun sellaista hänelle tarjottiin. Niinpä odottava jännitys asettautui Eevertin sydänalaan jo hyvissä ajoin. Sehän se onkin monessa asiassa parasta, odottaminen ja toivominen. Ei silti, kyllä tällä kertaa myös itse toteuttaminen ja muistot ovat parasta laatua. Niin hivelevän kaunista korkealla vuoristossa on kauniina kesäpäivänä. Matkalla tuli nähtyä murmelikin. Hauska eläin joka kurkistelee vaeltajia kivien takaa ja sujahtaa pian piiloon jos huomaa tulleensa havaituksi. Murmeleiden osalta Eevert on enempi tutustunut murmelisalvaan, joka tehoaa lähes mihin tahansa vaivaan.

♢

♢

Vuoristo kukki juuri silloin. Käsittämätön määrä piskuistakin piskuisempia kukkia oli vuoren rinteet täynnä. Välillä matkanteosta ei meinannut tulla mitään kun niitä kaikkia piti taltioida kameran kanssa muistojen arkkuun. Sääkin oli suosiollinen.

♢

Alppiaurinkoa riitti koko päiväksi ja parkkiintuneen merikarhunkin posket ja otsa punoitti huomiota herättävästi illan tullen. Vuorille mieli palajaa yhä uudelleen, ja uutta retkeäkin jo suunnitellaan ihan lähipäiviksi. Näinköhän vanhaa miestä vielä puraisee kunnon vaelluskärpänen.

♢

♢

Mukava oli heittäytyä maittavan aterian jälkeen lepäämään ja lepuuttamaan silmiään sekä sieluaan. Maittavat eväät olivatkin. Serkun tyttären vävykokelas oli laatinut oikein makoisaa kuivalihaa evääksi. Hyvin tuntui peruseväät sopivan kaukaisemmillekin palkisille.

♢

♢

Kiipeäminen vähähappisessa vuoristoilmassa ei ihan ollut Eevertin juttu. Puuskuttaminen oli noustessa hyvinkin voimakasta ja askeleet lyhyitä. Tasaisella tai samalla korkeuskäyrällä kuljettaessa vaiva ei enää haitannut. Eevertin vaellus osui 2500-2700m korkeuksiin. Mieleen muistui ystävänsä Veikka Gustafsson jonka tavoitteena on vallata kaikki 8000m vuoret. On siinä tekemistä jos hapen vähyyden huomaa jo huomattavasti alempana. Veikka valloittanut viisaasti vuorensa kuitenkin ilman lisähappea. Ei siinä viimeisinä päivinä kovin pitkää matkaa pääse eteenpäin.

♢

Eevertin kokemuksiin vaellusten lisäksi kuului jännittäviä hetkiä paikallisen poliisin kanssa. Kohtelias poliisi pysäytti tiellä autoilevan miehen ja kysyi ajokorttia. Ja niinhän siinä kävi että mainittua oikeutta ei juuri sillä hetkellä löytynyt. Toisinaan Eevert on hieman boheemi ja hetken lapsi. Silloin hän voi elämästään lumoutuneena hukata kädestään kaiken ja unohtaa samointein sen minne minkäkin asian on laskenut. Niin nytkin. Onneksi seurueesta löytyi leidi joka omasi ajoluvan. Eevert ohjattiin kohteliaasti toiselle penkille. Muita seuraamuksia ajokortitta-ajosta ei tällä kertaa syntynyt. Auto lienee paikallisen poliisin valvonnassa edelleen. Leidi ajoi ensimmäisen kerran hikikarpaloiden sumentaessa näköä vinhoja serpentiiniteitä. Ja hauskaa hänellä tuppasi olemaan, vaikka välillä tuntui että tielle ei mahdu yhtäkään autoa, vaikka sitä kuljettiin molempiin suuntiin. Toiselta penkilä kuului hetken aikaa vaimeaa murinaa…

♢

♢

Tie vei Meranoon saakka ja sielläpä olikin miehellä ihasteltavaa ja harmitus poliisistakin vähitellen haihtui. Meranossa oli kymmenittäin toinen toistaan upeampia menopelejä esittelyssä, useimmissa kuljettajan vieressä myös asianmukaisesti hattuihin ja muihin vermeisiin pukeutuneita leidejä. Niitä kuvatessaan Eevert oitis sukelsi toiseen maailman aikaan ja viihtyi siellä hyvin. Kappale kauneinta autohistoriaa hiljalleen lipui hänen silmiensä editse.

😉 Ja löytyi se Eevertin ajokorttikin lopulta ihan juuri sieltä mistä pitikin.

♢

Eevertin reppu on syntynyt isännän sormikkaasta. Harmi hänelle, sillä nyt siitä puuttuu keskisormi 😉

Kiikarit syntyivät helmistä ja makuualusta ohuesta pakkausmuovista. Eväsrinkelit ovat Tallinnasta Karnaluksista. Puukko ja tuppi helmi ja nahkaa. Kuksa peräisin korusta Suomen lapista. Köysi on ketjua Tallinnasta ja juomapullo helmiä. Hattu snapsipullon päältä.