Eevertin Aasian matkailu saa lisäväriä viikonloppuvierailulta Hong Kongiin. Merimiesaikoina tuo kaukomaiden satama tuli tutuksi ja ilomielin mies oli valmiina lähtöön kun sitä ehdotettiin. Sieltä sitä löytyy sitten monta mukavaa muistoa nuorukaisnuosilta…

Hong Kongin satamat ovat edelleen maailman suurimpia satamia,  jotka ovat vilkkaita yötä päivää. 

 Meno kaduilla oli todella vilkasta ja kauppaa tehtiin kaikesta mahdollisesta. Varmaan vanhasta muistista Eevert suunnisti tuttuun kortteliin etsimään yöpaikkaa. Osoite oli hallussa, mutta hetken aikaa meni miehellä löytää oikea paikka. Väsytti ja ilta oli jo kääntymässä yön puolelle.

Pimeällä kujalla oli kaksi tiivistä jonoa hissille. Siihen vaan perään ihmettelemään. Rakennuksessa oli lähemmäs 20 kerrosta ja näytti olevan hostelleja ja majapaikkoja kymmenillä eri nimillä. Hieman mielessään kysellen mies katseli kulman menoa. Hissiin pääsi kerrallaan neljä ihmistä ja hissin edessä oleva vartija pääsi kummastakin jonosta vuorollaan väkeä hissiin. Kaksi jonoa ja kaksi hissiä, mutta toinen niistä oli rikki. 

Hissillä ei päässyt hotelliin saakka vaan joutui etsimään porraskäytävän josta nousta oikeaan kerrokseen.

 Näillä kohden Eevert jo hieman epäili paikan sopivuutta vanhalle herrasmiehelle, vaikka vanha merikarhu olikin. Rohkeasti eteenpäin ja lopults oikea paikkakin löytyi. Taisi olla siistein näistä tämän sokkeloisen rakennuksen majoituspaikoista. Huoneeseen päästyä alkoi hupaisa hymyily. Tilaa ”huoneistossa” oli ehkä 5 neliötä.  Huone, eteinen, wc.

 Huoneessa oli sänky. Ja siinä se sitten olikin. Kahta ihmistä ei mahtunut sängyn vieressä liikkumaan. Oli siis vuoroteltava asuinkumppanin kanssa. Ikkunoissa oli vahvat kalterit vaikka oltiin kuudennessa kerroksessa. Sängyssä oli vuodevaatteet ja niissä vahvat elämisen jäljet. Ihan varmaa ei ollut oliko niitä pesty seuraaville vuokralaisille. Eevert hymyili itsekseen. Taisi tulla joitakin merimiesaikuisia muistoja mieleen satamasta ja satamatytöistä. Niitä mies ei kuitenkaan toisille jakanut.

 Kaikki tarvittava löytyi. Suihkukin. Tosin olisi pitänyt istua pöntöllä suihkun ajan sillä muuta tilaa vessassa ei ollut kuin pönttö. Huoneessa haisi ummentuneelle ja seisovalle virtsalle vaikka kaikki ikkunat olivat auki ja ilmastointi päällä. Syykin selvisi. Pönttö oli mutta tuotokset valuivat pöntöstä lattialle ja laittiakaivon mukana vasta pois.

Seinillä seikkaili elämää pitkin yötä. Yön hiljaisina tunteina Eevert tunnusteli kehoaan ja mietti onko sängyssä enempikin elämää. Patja oli päällystetty muovilla ja hiostutti ikävästä selän alla. 

Kolmen yön viettäminen tässä hotellissa alkoi hiljalleen tuntumaan epätodennäköiseltä ja aamuun mennessä kaiken kokenut ja kaikkeen tottunut Eevert oli varannut toisen majapaikan. 

 Rakennuksesta ulos pääseminen osoittautui hankalaksi. Hissi – sekään joka vielä toimi ei näyttänyt liikkuvan mihinkään useista yrityksistä huolimatta. Siispä oli etsittävä rappukäytävä ja sitä kautta laskeuduttava pois. Rappu oli kapea, hieman toista metriä leveä. Veriroiskeita oli seinissä ja nurkissa. Siellä oli ollut useampikin välien selvittely vuosien myötä.

 Lopulta Eevert pääsi ulos ja määrätietoisesti suunnisti toiselle alueelle. Kaupunki oli herännyt ja näytti nyt erilaiselta kuin edellisenä iltana.

Uusi majapaikka siinteli mielessä ja sitä lähdettiin kyselemään heti aamusta. Saisi ainakin matkatavarat jätettyä päiväksi sinne, jos ei vielä huonetta saisi. 

Pieni tyytyväinen huokaus pääsi Eevertiltä nähdessään huoneen. 

 Eikä ikkunanäkymäkään ollut huono.

 Tyytyväisenä ratkaisuunsa Eevert päätti nauttia kunnon kahvit.

 Tästä on hyvä aloittaa uudelleen 😀