Päivät altaalla sujuvat hyvin lekotellessa ja kirjaa lukiessa. Vähitellen ilmastoon tottumisen myötä, miehen mieli vie jo tutustumaan ympäristöön ja ihmettelemään maailman menoa. 

Lähellä majapaikkaa, kävelymatkan päässä on temppeli. Wat Bor Fai sijaitsee pienen kukkulan päällä ja sinne on mukava kävellä kuumassakin säässä. Temppeli on iso kompleksi täynnä erilaista elämää. Sieltä löytyy lastentarha ja kauppakin. Jokainen thaimaalainen mies suorittaa nuoruudessaan temppelipalveluksen munkkina. Näihin aikoihin joukko nuoria miehiä on asettumassa askeettisempaan elämänvaiheeseensa. 

 Munkit asuvat omassa siivessään temppelillä ja suorittavat palvelusaikanaan monenlaisia tehtäviä. Rukousten lisäksi ihan käytännön työtä maanviljelyksen, kanojen (ja varmaan muunkin karjankasvtuksen) sekä kalajalostuksen merkeissä.

Alueelta löytyy myös hyvin varustettu pieni kauppa. Neliöitä kolmisenkymmentä, silti sinne mahtuu kaikki mitä elämässä munkki voi tarvita: nuudeleista mopoihin ja tietenkin jäätelöä. 

 Temppeli on monikerroksinen. Nuori ystävällinen munkki opasti Eevertin kiipeämään kaikkein korkeimmalle tasolle, mistä sieltäkin löytyi pieni temppeli. Näkymät tasanteelta olivat hienot. Tässä temppeliin päin ja toiseen suuntaan aukesi merinäköala silmän kantamattomiin.

 Ylin temppeli oli vielä rakennusvaiheessa. Bambuisia rakennustelineitä oli ympärillä. Temppelillä riitti paikallisia kävijöitä rukoilemassa. Täällä hetken hengähdys oman pyhän äärellä kuuluu kiinteästi arkeen. Sellaista harvemmin näkee tutummssa omassa kirkossamme. Eevert ajattelee, että olisi ehkä ihmiselle hyväksi välillä pysähtyä ihan pieneksi hetkeksi ja kerätä voimia. Kiittää kaikesta hyvästä mitä on ja keskittyä olennaiseen.

Ylätemppelin jokaisella laidalla vartioi iso leijona-hahmo. Siinä riitti miehellä tutkimista. 

 Pitihän sitä päästä ihan yhteiskuvan komean leijonan kanssa. Temppelillä riittää yksityiskohtia ihmeteltäväksi. Jossain vaiheessa Eevertiä harmitti että ei ollut muistanut olla koulussa tarkkana uskonnon tunnilla. Moni asia on mennyt ohi korvien. Jos sinulla on sama tuntu, niin voit poiketa täällä Kliks verestämässä oppeja.

Temppelin tuntumassa on joukko villikoiria, jotka saavat jonkinlaista huolenpitoa munkeilta. Siitä syystä ne vartioivat aluetta ja muistavat porukalla haukkua jokaisen vieraan joita lähistöllä liikuu. Monet koirat ovat huonokuntoisia ja sairaita. 

 Temppelikierroksen jälkeen on hyvä suunnata jo kaupunkiin. Iltapäivä lähentelee viittä, silti on vielä hiljaista ja päiväsiestakin vähitellen loppumassa. Kaupunki kerää eloon illaksi. Nyt on vielä vähän liikennettä pääkadulla.

 Hetken käveltyään pitkin katuja Eevert istahataa läheisen leikkipuiston varjoisalle penkille. Siinä on hyvä katsella verkkaista menoa. Lapsia siellä ei ole mutta kestäviä leikkivälineitä koko joukko. Tynnyreistä tehtyjä ryömintäpaikkoja useampia. Ei taitaisi meillä joka direktiivien läpi mennä, hymähtelee Eevert ja miettii onkohan ne kaikki säännöt ja säädökset sittenkään ihan timmileen oikeissa kohdissa.

Jonkun aikaa istuttuaan hän huomaa kuinka eri puolilta alkaa liikehtiä kauppiaita kärryineen. On aika käynnistää kaupunki siestan jälkeen. 

Sähkömiehet ovat tulleet jatkamaan päivän urakkaansa. 

 Tyypilliseen tapaan sähköt kulkevat pintavetoina ja kaupungin pääkadulla on aikamoinen johtomäärä räystäiden tasolla. Miehet vetävät uutta johtoa. Toinen astelee koko ajan johtojen päällä ilman mitään turvavälineitä ja apukaveri kulkee tolpalta toiselle bambutikkaiden kanssa. Ne hän asettaa nojaamaan johtokasaan ja kiipeää avuksi. Johtojen päällä kulkeva mies vetää kaapelia perässään ja asettaa sen jonkinlaisten rissojen väliin missä se kulkee sujuvasti vetämällä eteenpäin.

 Vieressä makoilee joukko kissoja myöhäisiltapäivän kuumuudessa. Eläimiä täällä on vähän jokapaikassa. Kaikki ne tuntuvat elävän vapaana tai ainakaan niille asetetut asuinpaikat eivät ole niin tiiviitä että ne siellä pysyisivät.

 Komea kukko hallitisi kanalaumaansa tehokkaasti. Suostuipa se hieman poseeraamaan Eevertille kun mies oikein sitä houkutteli lähelleen.

 Eevertin tie vie rautatieasemalle, missä oli koko joukko junaa odottavia ihmisiä. Varmaan juna pian tulisi. Eevert kierteli asemaa joka suunnalta ja tutki tarkasti myös vanhan kuninkaallisen asemarakennuksen. Junaa ei kuitenkaan kuulunut. Mies kävi sisällä katsomassa koska se tulisi. Ja ystävällinen hörähdys pääsi kun hän huomasi valotaululla ilmoituksen että juna on kaksi tuntia myöhässä. Ihan menee kotimaan malliin 🙂

 Pian alkaa ilta hämärtymään ja se tapahtuu suhteellisen nopeasti. Seitsemältä on jo ihan hämärää. Pitkän päivän päätteeksi Eevert suunnistaa vielä syömään paikalliseen ravintolaan. Tuolla näyttää olevan paljon paikallista porukkaa. Siispä sinne. Hetkessä on Eevert otettu vastaan perheravintolaan ja tuotu vettä pöytään alkujuomaksi. Ravintolassa on pieni ja tehokas keittiö. Emäntä istuu tilauslistojen kanssa ja huutelee n. 7 nuorelle kokille keittiöön mitä milloinkin tehdään. Työ sujuu käsittämättömalla tehokkuudella!

On aika seurata elämään herännyttä kaupunkia ihan rauhassa ruokaa odotellessa. Uneliaisuus on tiessään ja tuntuu kuin koko kaupungin väki olisi tullut ulos nauttimaan illasta, tapaamaan toisiaan ja tekemään kauppaa kaikiesta mahdollisesta. 

Pian Eevert saa eteensä kaipaamansa annoksen. Tällä kertaa kalasalaatti paikalliseen tapaan. Mausteet olivat niin kohdallaan kuin vain aasialaisessa keittiössä voi olla. Tulista harmoniaa. 

 Hyvä on miehen olla.