Eevertin pyhäaamu alkoi kohtalaisen aikaiseen. Hädin tuskin mies malttoi aamupalansa nauttia kun jo patikkatöppöstä kuumotti. Tänään oli kuulema mainio päivä käväistä jäätiköllä kolmessa tonnissa. Ihan vain lepopäivän merkeissä, sillä edellisenä päivänä askelia oli mittariin kertynyt himpan päälle 30 000. melkoinen askellusmäärä vanhalle herralle. Ja se kyllä tuntui myös herran jaloissa.

Hissillä onneksi pääsee sujuvasti ylös maisemille.

 

Huipulla oli melkoisesti pilveä tarjolla ja toinen puoli näköaloista jäikin seuraavalle kerralle. Näköalapaikalle pääsi hissiasemalta kiipeämään portaita pitkin. Sinne sitä piti päästä katselemaan sitä puolikasta jossa pilvet eivät varjoaan luoneet. Eevertille nousut näin korkealla ovat huvittavaa haukkomista, sillä happea on vähän ja se tuntuu välittömästi kaikessa nousemisessa.

 

 

Aikansa maisemia ihmeteltyään Eevert palasi hissillä takaisin alemmalle hissiasemalle. Siellä olo ei ollut enää yhtä arktinen vaikka korkeuseroa ei niin mahdottomasti kuitenkaan ollut. Jostain kumman syystä Eevert päätti sittenkin hieman patikoida ja verrytellä edellisen päivän kiusattuja jalkojaan. Niinpä suunnaksi seuraava hissiasema alaspäin, joka näytti olevan aivan tuntumassa ja ihan autolla mentävän tien päässä. Siispä liikkeelle. Pian mies huomasi että ei se tie ja jyrkkä lasku ollut ollenkaan niin helppoa ja sujuvaa kuin yläilmoista näytti. Sitkeydellä ja sillä tunnetulla sisulla vain alaspäin. Puolessa välissä mies hukkasi koko ”autotien” ja oli mentävä maastossa ilman tietä ja polkua alaspäin.

Mielessä siinteli kutsuvana majatalo kaikkine antimineen…

 

 

Majatalo läheni hyvin hissuksiin ja matkalla kerettiin ihmetellä montaa asiaa. Niinkuin sitä, että mitä varten eripuolilla vuorta on valkoisia isoja säkkejä. Lähemmäs kun pääsi, niin jopa Eevert ymmärsi että säkeistä ei ollut lainkaan kyse vaan lepäävistä lampaista.

 

 

Majatalossa Eevert aikoi kunnon kahvit nauttia. Tuo haasteellinen matka hissiasemalta toiselle oli ottanut aikaa kuitenkin lähemmäs kolme tuntia. Niinpä mies päätyi nauttimaan makoisat paikalliset gulassit. Ja jälleen kerran keitto oli mitä mainiointa.

 

 

Hetken levähdettyään leppeässä alppiauringossa oli vielä hyvää aikaa tutkia ympäristöä ennen alas laskeutumista hissillä. Lasten iloksi oli tehty kaikenlaista puuhattavaa. Eevertille erityisesti oli mieleen majatalon läheisyydessä ollut vesimylly. Sitä oli syytä mennä tutkimaan ja aikansa rakennusta kierreltyään majatalon kokki tuli opastamaan vesimyllyn toiminnassa uteliasta matkalaista.

 

 

Vesimyllyltä avautuivat vielä viimeiset näkymät ennen hissiä alas. Keskellä alhaalla onkin ala-asema missä auto jo odotti kulkijoita.

 

 

Alhaalla alkoi automatka kotiin ja näin lepopäivänä Eevert huomasi tassutelleensa kuitenkin 15 500 askelta, vaikka piti vain hieman verrytellä. Askelmäärä ei kummoinen ole tasamaastossa, mutta vuorenrinteellä se  on kohtalainen suoritus.

Matkalla oli vielä paljon nähtävää ja poikkeamisia ennen kotimökkiä. Euroopan korkeimmalla sijaitsevaan (n. 1.638m) luostariin oli lähes pakko piipahtaa. Maria Waldrast luostariin vei jyrkkä, kapea ja mutkainen tie.

 

 

Itse luostari oli kiinni, mutta kulkijoita siellä oli siitä huolimatta paljon. Kaikilla kanisterit ja pullot mukana. Ja taisivat olla vielä paikallisia. Luostarin alueella pulputtaa terveysvaikutteinen lähde jonka vettä kävijät olivat noutamassa. Luostarin pihalla oli kaivo ja sen vieressä muki. Eevert nautti koko mukillisen tuota hyvää tekevää vettä ja uitti vielä kipeytyneet jalkansakin parantavassa vesialtaassa kaivon takana.

 

 

Luostarin piharakennuksessa oli pieni mielenkiintoinen kappeli joka oli avoinna. Siellä oli hyvä päättää päivän seikkailut ja sytyttää kynttilä kaikkien läheisten ja ystävien hyväksi ja siunaukseksi. Sinunkin.

 

 

Kappeli oli omistettu Saint Peregrin Laziosille (1265-1345), syöpää sairastavien suojeluspyhimykselle.