Eevertin kesäretket senkun jatkuvat.

Melkein samantien kun edellinen päättyi oli valmistelut uudelle reissulle aloitettava. Jokavuotinen vuoristoretki oli edessä. Tälläkertaa Eevertin tie johdatti miehen Wipptalin laaksoon jossa ystävällinen maalaistalon isäntäperhe otti hänet vastaan ja majoitukseen reiluksi pariksi viikoksi. Tukikohdassa on kaikki niin hyvin kuin vain vanhan miehen mielestä voi olla. Viehättävä emäntä Marta kahvitteli ja hemmotteli miestä kotitekoisella Apfelstruudelilla heti saavuttuaan paikalle. Martaa sitä on varmasti mukava muistella yksinäisinä talvi-iltoina takkatulen loimussa.

Yön nukuttuaan Eevert mieli jo matkan päälle. Ensimmäinen päivä oli tutustumispäivä ympäristöön ja autolla huristeltiinkin sitten lähilaaksojen tuntumassa. Eevertin tuntevat tietävät, että mies mielii aina niin ylös kuin mahdollista. Niin nytkin.

Schlick 2000 hiihtokeskuksen hissi vei sutjakkaasti Eevertin 2230 metrin korkeuteen ihastelemaan näkymiä. Pitihän sitä sopiva päiväkahvipaikka löytyä. Onnellinen mies viihtyi huipulla hyvän tovin.

 

 

Ilokseen Eevert löysi kotihenkisen vuorinäkymän huipulta. Taustalla näkyvät pylväsmäisiä vuorenkärkiä kutsutaan nimellä Seven brothers. Niitä pitikin oikein tarkkaan tutkia 😉

Hissiaseman luota johti polku varsinaiselle näköalapaikalle. Polulla oli runsaasti eri taiteilijoiden tai kädentaitajien valmistamia hyvinkin omalaatuisia penkkejä ja istuimia kulkijoiden levähdyspaikoiksi. Jotkut oli tehty vanhoista hiihtohissin osista, kuntosalilaitteista, kivestä, metallista ja perineisemmin puusta. Lähes jokaista piti tietenkin kokeilla. Istuttuaan erääseen puusta tehtyyv sydämen muotoiseen istuimeen moiskahti oikopäätä oikein kunnon pusu poskelle. Olikin oikein mukava penkki 😀

 

 

Kahvit jäi ylhäällä saamatta, sillä mies ihasteli maisemia niin kauan että kahvila oli jo sulkenut ovensa ja hissimieskin heilutteli siihen malliin avainnippuaan, että tyhmempikin olisi ymmärtänyt että nyt oli viimeinen hetki lähteä alas, mikäli hissiä ajatteli käyttää. Niinpä Eevert viimeisenä vuorella olijana lähti kondolimatkalle laakson pohjalle. Joku päivä sitten uudelleen ja varustautuminen sen mukaan että alas tullaan kävelemällä.

Matka jatkui taas naapurilaaksoon. Siellä kulkijan yllätti mahtavat vesiputoukset ja kaunis sateenkaari. Laaksoissa säävaihtelut ovat nopeat. Joskus paistaa ja hetkenpäästä jo sataa.

 

 

Sateenkaaren päässä sanotaan olevan aarre. Sen perään Eevertkin lähti kun se kahvikin oli vielä juomatta ja melkoisen maukkaan aarteen sitten löysikin mukavasta terassiravintolasta. Sai mies kaivatun kahvinsa, mutta sai myös paljon enemmän kuin odotti. Taaskin viehättävä tarjoilianeiti toi suuren lautasellisen paikallista Kaiserschmaren pannukakkua.

 

 

Tämä pannukakku on omistettu Itävallan keisarille Frans Josefille.

Pannukakussa on rusinoita, ruskeaa rommia, kananmunan keltuaisia ja valkuaisia eroteltuna, sokeria, suolaa, maitoa, vanilijasokeria, vehnäjauhoja, voisulaa ja tomusokeria.

Rusinoita marinoidaan rommissa. Marinoitumisen aikana valmistetaan muista aineksista taikina. Rusinat lisätään taikinaan. Taikina jaetaan kahtia ja paistetaan pannulla miedossa lämmössä niin että juuri ja juuri paistos on tasaisen koossa pysyvä. Ensin pohjakerros joka paistamisen jälkeen paloitellaan lautaselle ja sitten toinen pannukakku paloiteltuna päälle. Väliin hieman omenasosetta. Koristellaan tomusokerilla ja tarjoillaan omenasoseen ja/tai kermavaahdon kanssa.

Pannukakkukahvien jälkeen olikin kello jo niin paljon että kotilaaksoon oli vähitellen suunnattava. Onneksi täällä ei ole mistään koskaan kaukana. Muutamassa hetkessä kotilaaksoon johtava tie oli edessä.

 

 

Kotilaaksossa on Schmirnin kylä, missä tukikohta sijaitsee. Ei ihan näy tässä Eevertin taltioimassa kuvassa, mutta ei paljon puutukkaan. Paljon tuli koettua yhtenä päivänä ja ihan vahingossa 😉

Niin täynnä pannukakkua mies ei ollut ettei perinteisempi itävaltalainen annos olisi vielä illalla maistunut. Lautaselle löytyi mitä mainiointa paikallista makkaraa salaatin kera. Olutta unohtamatta.

 

 

Tästä sitä on hyvä kömpiä untenmaille. Jostain kumman syystä unen laatu paranee ja mielikin rauhoittuu täällä yläilmoissa.