Eevert haluaa tarjota maittavat nokipannukahvit aidoista kuksista kaikille vieraille. Lisäksi Eevert on pyöräyttänyt laajalti tunnetun Brita-tädin kakun. Pöytä on katettu, olkaapa hyvät!

Kuksat Eevert sai tuliaisina Lapinmaasta. Eevert on aina pitänyt luonnosta ja harrastanut paljon vaelluksia ja retkeilyä niin valmiilla poluilla kuin poluttomilla erämaillakin. Luonto on Eevertille rakas paikka. Ja mikään ei voita kunnon nuotiokahveja taipaleen lomassa.

Nuotion hiipuessa Eevert tapasi laulaa rallattaa tunturilaulua:

.

Lappiin lähden vaeltamaan, kultaa sieltä löytää mä saan, kultaa on se sydämien, muualta saanut sitä en, päivän nousun kultaisen, silmistäs mä löydän sen. Kullan hohteen maailma saa, kaikki on kohta kauniimpaa.

Ystävän kun uuden siellä, kohtaa tiettömällä tiellä, askelkaan ei silloin paina.
Eteenpäin mä jaksan aina, löysin Lapista kultaa, siitä puolet sä saat
kun sä rakkautemme kultahiput, nää kanssani jaat.

Lappiin lähden vaeltamaan, kultaa sieltä löytää mä saan. Valtauksen uuden mä tein,
sinut mä otin omaksein. Vaarat kutsuu kulkemaan, jängät matkaa taittamaan
yksin tiellä ikävän saan, kaksin on aina kauniimpaa.

.

Taisi olla Souvareiden laulu Rakkauden kultahipuista. Ja jos ihan tosissaan Eevert elämäänsä taakepäin katsoo, niin aikamoista kultaa hän on Lapinmaasta löytänytkin. Hyvä on elämän ehtoopuolta vietellä.