Illan himmetessä Eevert tutkiskeli vanhoja asiakirjojaan. Kaikkea sitä onkin tullut säästetyksi. Tuokin polkupyörä on jo aikoja sitten poistunut käytöstä ja tämä pesukone taisi olla se ensimmäinen minkä avulla äiti pesi pyykkiä. Se ostettiin kaupungin tunnetummasta kodinkoneliikkeestä jonka mainoslause on Eevertin mieleen hyvin jäänyt. ”Älkää tappako vaimoanne työllä, antakaa meidän tehdä se.” Lause jaksaa vieläkin monien vuosikymmenten jälkeenkin huvittaa.

Mitä kummaa on joutunut papereiden väliin? Terttu-siskon muistokirja. Tämä oli suuri aarre silloin kun Terttu pienenä tyttönä aloitti koulun. Tätä pitää oikein rauhassa lukea!

Eero-veli on päässyt loruilemaan kirjaan. Ja kauniin värssyn onkin laittanut. Eipä uskoisi, sellainen koiranleuka kuin hän välillä oli.

Seuraavalla sivulta löytyy myös tutun kyläläisen kirjoittama värssy. Kyllä se tien valitseminen on elämässä välillä ollut vaikeaa, mistä sitä voi tietää mikä tie osoittautuu hyväksi ja rakentavaksi. Virheitä on toisinaan tullut tehneeksi, mutta onneksi on voinut aina valita uudelleen.

Kauniita kiiltokuvia oli kirjassa monta sivullista. Terttu oli liimannut kaikki kuvat valmiiksi ja kirjoittaja sai valita mille sivulle lorunsa laittoi. Kaikki kirjoitukset eivät niin kauniita olleetkaan. Hippeläisen Reino näyttää kirjoittaneen pikku tytölle näin: Oi sinä kullan muru, olet kuin elävä piru. Kun minä pussaan sinua niin sinä pentele potkaiset minua.

Ei ole varmaan pikku-Terttu siitä kovin ilahtunut. Terttu on luullakseni inttämällä inttänyt Reinoa kirjoittamaan ja lapsirauhan saavuttaakeen sitten loruillut moisen värssyn.