Kaikki loppuu aikanaan. Eevertin retketkin vuoristossa ja on aika jättää jäähyväiset tältä kesältä. Viimeiset päivät kulkivat alhaalla laaksossa kuin jäähyväisiä jättäen.

Kauniita paikkoja löytyy alempaakin.

 

Vladimir Vysotskin mielenkiintoisia aiheeseensopivia tekstejä löytyi kun Eevert etsiskeli jäähyväisrunoa vuorille. Neuvostoliittolainen trubaduurilaulaja ei niin kovin tuttu ole monelle. Tunnetuin suomalainen käännös lienee Arja Saijonmaan esittämä Ystävän laulu. Kaunis sekin. Alkuperäinen esitys Vladimirilta.

Tällä kertaa Eevert pysähtyi tekstiin nimeltä Vuoren rinteellä, josta ei musiikkinäytettä löytynyt:

Vuoren rinteillä ei huutaa saa,
vaan vyöry seuraa liikkuvaa.
Soi jylinä kivien kuin suuret rummut.
Tien helpon toiset valitsee.
Ne kiertää esteet niin en tee,
vaan ylitän nuo vaaralliset kummut.

Ne jotka eivät riskeeraa,
ne mitään eivät nähdä saa.
Siel’ alhaalla on teitä arkaa monta.
Vaik’ kuinka silmää siristät,
niin tuskin sinä ymmärrät,
mikä kaunista on ja mikä arvotonta.

Ei täällä ruusut purppuroi,
et kimallusta nähdä voi.
On meretkin kuin suuret uima-altaat.
Vaan palaa liekki ikuinen
laella vuoren lasisen,
sen jonka vielä kerran sinä valtaat.

Mitä siitä jos mä tipunkin,
me kaikki kuollaan kuitenkin.
Parempi näin kuin kuolla liikaan viinaan.
Mun jälkeen toiset kiipeää.
Ne ylemmäksi yrittää.
Ne tottuu tähän alituiseen piinaan.

Kun eessäsi seinä on,
kun väsyt olet voimaton.
Ei tippumistas’ mikään saata estää.
Voit luottaa enään itsees’ vain
ja voimaan suurten unelmain.
Voit rukoilla vain, että köysi kestää.

Vaan sitten kun oot perillä
on jalkas’, kätes’ verillä,
polvet tutisee ja sydämesi juopuu.
Kun eessäs’ koko maailma on
oot onnellinen sanaton,
vaan kadehdit jo niitä jotka luopuu.

(Käännös Turkka Mali 1988)

 

 

Siipan laajempi matkakertomus Alppien kutsu löytyy klikkaamalla nimeä.