Näin sydäntalvella, lumen saartaessa tuvan ja tuulen vihmoessa ikkunat umpeen on hyvä hetki siirtyä puhdetöihin. Eevert, kappelirakentajamme on ryhtynyt kattopaanujen valmistukseen.

Vuosisatojen ajan Suomessa on kirkkojen kattomateriaalina käytetty hautatervalla käsiteltyä paanua. Paanu valmistetaan sydänpuumännystä tai haavasta halkomalla ja veistämällä syiden suuntaiseksi vedenpitävyyden varmistamiseksi. Se onkin tarkkaa puuhaa. Hyvin tehty paanukatto kestää hyvinkin sata vuotta kunnossa. Ja siihen tietenkin ystävämme Eevert tähtää.

Katonrakennusopissa mies kävi Tyrväällä Pyhän Olavin kirkolla jo toissa syksynä.

 

Pyhän Olavin kirkko paloi varhain aamulla 21. syyskuuta 1997. Tuhopoltto varmistui nopeasti palon syyksi: kirkossa ei ollut sähköä, lämmitystä tai muuta syttymisen aiheuttavaa syytä. Kirkko haluttiin rakentaa uudelleen. Nykyinen suurelta osin talkootyönä ja alkuperäistä rakennusperiaatteita noudattava kirkko on kunnostettu joitakin vuosia sitten.

 

 

Kirkon katto on kauniisti paanutetty tähtimäisiin kuvioihin. Ihan sellaiseen ei taida Eevertin taidot riittää, mutta jotakin yksinkertaisempaa siintelee mielessä.

Kirkon ovella on vastassa vartija. Tai paremminkin vaivaisukko jonne voi lahjoituksia käydessään pudottaa.

 

 

Saa nähdä löytyykö joskus Eevertin kappelin ovelta myös perinteinen vaivaiukko.

 

Paanutehdas on perustettu keittiön pöydälle. Hitaasti mutta varmasti niitä syntyy. Ihan summittaisesti ja arviolta laskettuna paanuja tarvitaan hieman toista tuhatta. Pyhän Olavin kirkon katossa niitä on 17 000. Hieman pienempi siis tämä Eevertin kappeli 😉

 

 

Päätteeksi vielä kuva teipatusta kappelista ennen pintamateriaalien työstämisen aloittamista. Ja tavoitteena on seuraavana adventtina käyttöön vihittävä rakennus. on siisi hyvää aikaa Eevertilläkin veistellä paanuja ja aikanaan niitä tervailla. Mahtaako mies vielä omat tervat tiristellä kesällä tervahaudassa. Hmmm… katsellaan.