Eevertille sattui kiireissään vahinko, joka pysäytti energisen rakentajan niille sijoilleen. Ulkohommissa mies liukastui pahemman kerran ja löi päänsä kirkkaaseen jäähän joka paljastui hentoisen lumikerroksen alta. Iso muhku tuli päähän, mutta pahemmilta vaurioilta taisi mies sentään säästyä.

 

 

Kylmäpussi piti etsiä apuun ja sillä Eevert muhkuaan hoiteli kokonaisen illan. Pientä kivistystä ja vähän tärähtänyt olohan siitä tuli. Lääkärikirjasta Eevert luki, että tajunnan tilaa tulee seurata jos päähän osuu jonkinlainen tärähdys. Niinpä Eevert kutsui apuun renkinsä ja kehoitti tarkkailemaan. Renki tuumi, että tokkopa hän mitään erityistä muutosta huomaisi kuitenkaan… Hänen mukaansa Eevert on ollut aina hieman tärähtänyt jo valmiiksi. Renki jäi kuitenkin hoitohommiin ja keitteli potilaalle kaakaota ja teki voileipää.

 

 

Kalenterista katsottiin ja arveltiin työkyvyttömyyden kestävän ainakin viikonlopun. (Mainiot eväät Jatan herkkuja ja kalenterin isompi esikuva Maijalta)

Ja mitä se Eevert sitten tohotti kun meni jalat alta. Messumatkaltahan sitä oltiin tulossa huimien tuliaisten kanssa! Ja tuliaisia oli katseltu ”sillä silmällä” kappelin rakennuksen tiimoilta.

 

 

Käsin tehtyjä kirjanmerkkejä – ei kun kirkkotekstiilejä ja muita pyhiä esineitä mitä nyt kirkoissa yleensäkin on. Kirjanmerkit ovat Bangladeshistä jossa kotirouvat joskus rangaistuksen uhallakin tekevät vaikkapa kirjanmerkkejä, joissa on kristillisiä symboleja. Näiden kirjanmerkkien alkulähde ja paljon muutakin erilaista käsityötä löytyy TÄÄLTÄ.

 

 

Alttaripöydälle tulee tietenkin risti. Tämä malli on kaksipuoleinen. Toisella puolella tyhjä risti – ylösnousemuksen risti ja toisella puolella krusifiksi. Pikkuristi vieressä päätyy johonkin seinälle kuten myös ”lantit”. Lanttien toisella puolella on englanninkielisiä rukouksia.

 

 

Monelle tuttu ikonikin löytyi minikoossa. Tämä oli alunperin kaulanauha, mutta ilmeisesti heti tuli riisuttua nauha irti kiinnittimineen. Näiden myyjä jäi nyt vielä hämärän peittoon. Lisätään tieto kunhan lasku löytää perille.

Ja noita mikropistoja tuossa kirjanmerkissä en ymmärrä ollenkaan. Pitää olla melkoisen ohkanen neulakin!?!

 

 

Kappelin seinät saivat ulkopintaa jo ennen reissua ja ne saivat rauhassa kuivahtaa pöydällä. Pinnalle tuli remonttitasoitetta ja tiiliä. Tiilet on tuotettu Lontoosta reilu vuosi sitten jo valmiiksi. Luonnonkiviä kappeliin taas on tarkoin valittu Itävällasta Zillertalin laaksoa ympäröiviltä vuorilta.

 

 

Joten näyttää tulevan kappelista perinteisen harmaakivikirkon tyylinen ainakin ulkoapäin.

Eipä arvannut kerätessä minne kivet päätyvät 😉

 

 

Ei voi kuin ihmetellä kuinka ne isot vuoret pysyvät kasassa koska liuskottuneita ja hajoavia rinteitä oli vähän joka puolella. Siispä kivien keruuseen ja reppu täyteen materiaalia. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tarvisee tulevaisuudessa 😉