Pikkuisempia muistoja
Esittelyä vaille on jäänyt pari askarrusta aikaisemmalta ajalta. Oikeastaan viime kesältä. Tein molemmille neidoilleni ”kortit”. Toiselle synttärikorttina ja toiselle ”Onnea uuteen työhön”- tyyliin.

Synttäri-neidon kortti on juuri sellainen kuin parikymppinen neitokin.

Kampauspöytä syntyi korurasiasta, tuoli ihka ensimmäinen yrityikseni kuohuviini korkista. Laukku on pyyhelumi ja barbin kenkiä on hieman tuunailtu laukkuun sopivaksi.

Pöydällä kaikkea tyttöjen tarviketta. Tätä oli hauska tehdä, koska Eevertin kanssa ei juuri hempeillä tarvitse. Pöydän reuna on kaukomailta tuotu rannerengas joka ei sopinut kenenkään käteen. Melko pieniä ovat siellä päin.

Seinällä kesähattu jota neito ei ikinä päähänsä asettaisi 😉 Hattu löytyi Tampereen rautatieaseman kioskista parkkirahan vaihtamisen tuloksena. Henkari on Lontoosta ja olen sen ihan itse maalannut.
Toinen kortti oli ekaluokan opettajalle.

Karkit kehyksen päällä on Venetsian tuliaisia. Koulussa on näämmä menossa monenlaista tuntia parhaillaan.

Näyttää olevan opella karkkipäivä. Vihreät kuulat lienevät Jatan. Aapinen ja opettajan päiväkirja on varmoja tarvikkeita. Karttakeppi on hammastikku. Tässä se on ehjä. Omalta kouluajalta muistan opettajan joka oikeasti sai niitä poikki useamman vuodessa.

Hyllyllä komeilee hymytyttö. Lieko opettaja vienyt omansa sinne rohkaisuksi oppilailleen? Oikeasti se on kipsisen jouluseimen viisaan miehen katkennut kallo. Virallinen Tarjakin siellä lymyilee kirjapinon takaa. Pitääköhän kohta vaihtaa?
Opettajan omenaan uskotaan täälläkin vahvasti.

Täsä koulussa luetaan ja kuunnellaan paljon. Kansankynttilällä on myös kynttilä rauhallisempia hetkiä varten ja sähkölamppukin varmuuden vuoksi. Sähkölamppu lienee Marian ohjeita. Liitupakettikin löytyy ja kaivattua kasvisruokaa opettajalle.
Opetustaulut ja kartta tulosteita. Kierrätysroskis on pyyhekumi.