Talven iloja
Eevert puuhailee Tenho koiran kanssa pihalla. Lunta on tullut monia senttejä ja sitä tarvitsee tietenkin järjestellä pihamaalla. Monissa muissakin taloissa siirrellään lunta erilaisiin muodostelmiin ja paikkoihin. Joissakin näyttää olevan ihan koneet sitä varten ja lumi syöksyy korkealle tehden valkoisen hauskan kaaren lumenluojan vierelle. Sellaisella pelillä sitä saakin hattaavat lumet kätevästi siirrettyä.
Eevertillä ei koneita sitä varten ole. Ihan perinteisesti lumikolalla lykkimällä tekee tarvittavat kulkutiet pihapiiriin. Muutoin hän nauttii pihan lumipeitteestä sellaisenaan. Tenho-koirakin toisinaan innostuu peuhaamaan pehmeässä lumessa niin että hyvä jos nenänpää pilkahtaa välillä hangesta näkyville.

Pihalla hypähtelevät välillä tutut eläimet. Orava pistäytyy tarkistamassa onko jotakin uutta herkkua tarjolla ja Tönttö-tiainenkin virestelee innoissaan lyhteensä päällä.
Eevert ottaakin asiakseen puhdistaa lintulaudan ja laittaa tuoreet appeet ystävilleen.

Lintulauta on perinteistä mallia ja muistuttaa niin eläväisesti Eevertin lapsuuden maisemien kylätaloja. Lämpimästi hymyillen mies asettelee jyviä ja pähkinöitä laudalle. Tässä sitä on hyvä pikkuystävien piipahtaa.
Muutamia talipallojakin Eevert asettelee omaan telineeseensä ja puun oksalle. Viimeaikoina on tullut pakkasiakin Eeverttilän tuntumiin ja on tärkeää että linnut saavat sellaista ruokaa joka auttaa lämmön pitämisessä. Kylläpäs alkoikin iloinen sirkutus lähipuissa. Linnut yleensä intoutuvat viserryksiin kevätkelien koittaessa, mutta viimepäivinä ainakin Eevertin lähipiirissä laulu on huomattavasti lisääntynyt. No, onhan se päiväkin jo pidentynyt.

Hyvin asettui hennolle oksalle talipallo telinekin. Siihen vierelle sitten vain lintulautaa laittamaan.

Oikein hyvältä näyttää, tuumii Eevert ja huomaa että taitaa ollakin päiväkahvi aika käsillä. Sisälle siirryttyään ja kahvia odotellessaan hän pistäytyy saliin, missä on sisähommia odottelemassa.
Eevert itse ei juuri osaa taidetta tuottaa, mutta hänellä on joitakin ystäviä joilla sellainen armolahja on annettu. Joulun tuntumassa Eevert on saanut yllättyä iloisesti taiteellisista lahjoista.
Nyt ne pitäisi saada seinälle kiinnitettyä.

Ensiksi käsittelyyn tulee kukkataulu. Sen on maalannut eräs viehättävä leidi, Anneve Malakoffien talosta. Moni taitaa tämän taitavan leidin tunteakin. Maalatessa on ollut sivellin kohdillaan kun niin kauniita kukkia on asetelmaan vangittu. Melkein Eevert tuntee niiden tuoksun kun sulkee silmänsä ja oikein tarkasti antaa aistiensa herkistyä.
Kaunis taulu ja kehyksetkin niin passelit saliin.
Toinen taiteilija, joka on Eevertiä lähestynyt on Kinasten tunnettua taiteilija sukua. Koskettava työ tuo Eevertin mieliin niin muistorikkaat retket ja matkat vuoristoon henkeäsalpaavien maisemien äärelle.

Tämä työ näyttää olevan ihan öljyvärimaalaus. Kehystämisen jälkeen päätyy varmaan myös salin seinille. Tästä tuleekin pian ihan taidegalleria! tuumii Eevert tyytyväisenä ja nostaa Kinasen kirjoituspöytänsä päälle mallaillakseen sen sopivuutta peräseinälle.

Taulujaan katsellen ja hetkestään nauttien Eevert nauttii päiväkahvinsa. Ja kahvin jälkeen lähtee lämmittämään saunaa. Tälle päivälle se sopii oikein hyvin.
_______________________________________________________________
Annevelta saapui viikolla ihastuttava lähetys arvontavoittona! Kiitos. Paketista paljastui pikkuinen lintulauta ja talipalloteline herkkuineen. Niitä tarvitaan Eevertin taloudessa varmasti vuosia, sillä niin eläinrakas ihminen mies on että pitää alituiseen hyvää huolta pikkuystävistään. Lisäksi tuo kaunis pikkutaulu! Onko vähän sievästi maalattu! Pitää olla piskuinen sivellinkin millä osuu oikeaan kohtaan. Ja vielä melkoisen vakaa käsi. Huu! Hienoa ja kaunista! Kiitos Anneve.
Lähetyksessä oli mukana kortti, jonka haluan myös jakaa teidän kaikkien kanssa.

Kiiltävä siipinen iloinen keijukainenhan se sieltä kurkistelee päivänvarjonsa alta. Silloin kun elämä murehduttaa niin kannattaa muistaa, että aina on jossakin maailma, missä on kaikkea kaunista ja hyvää. Ja missä ilo ja hyvyys on päällimmäisiä asioita.
Kiitollisena ja kaikille oikein keveää päivää!
Kissankellojen ääni soi,
sen äänen keijukaiset loi,
kun varresta kukkaa varistain
soiton soittivat sunnuntain.
Kun hiljaa kumarrut kellojen juureen,
niin kilinä saattelee taikaan suureen.
Tää kilinä kissankelloista
soittelee metsien pelloista.
Pajunkissat ne kohta nukahtavat,
kunnes hereille vavahtavat,
kun keväisen aamun aurinko paistaa
ja lintujen kevätlaulelot raikaa.
Päivänkakkara katselee juttuja näitä,
kukkien oikkuja itsekkäitä,
kissankellot kun soittelee vaan
ja toiset kukat käy nukkumaan.
(lainaus Lastenhuoneen loruista)
___________________________________________________________
Toinen taulu on Siipan käsialaa ja odotan sille salaa myös jatkoa. Maisema on taltioitu reissukuvasta ja muistuttaa myös levollisista hetkistä, jotka kantavat vielä vuosienkin päästä.
Kiitos Siipalle!