Moni tietääkin että Eevertin mieliharrastuksiin kuuluu valokuvaus. Ei niinkään taiteellisesti erityisen mallikkasta kuvaamista, vaan ihan arjen ja tavallisten asioiden taltioimista.

Ennen vanhaan valokuvaajan saapuessa kylään valmistauduttiin ja asettauduttiin tarkasti pyhäpuvuissa paikoilleen. Valokuvaus oli tärkeä hetki. Nykyisten digi-kameroiden ja kuvaavien puhelinten aikakaudella ympärillä olevan elämän taltiointi on arkistunut. Filmikameralla tuli aina tarkkaan suunniteltua etukäteen miten kuvan rajaa ja kuinka siihen kuvattavat sijoittuvat. Sitten laukaisimen painallus ja kuva oli otettu. Siihen aikaan ei monellakaan ollut varaa tuhlata filmiä.

Eevert on saanut lisävarustetta tulevia reissuja varten. Jouluna häntä hemmoteltiin uudella järjestelmäkameralla. Alkuvuosi onkin mennyt kameraa opiskellessa ja napsien kuvia sieltä täältä. Ahkerana on mies ollut.

 

 

Kamera kaipaa vielä kaulanauhan, että saa kätevästi reissuille kaulaan ja nopeasti käsiin kun mielenkiintoinen kohde osuu matkalle.

Ulkona onkin kova pakkanen tänään. Pikkuisen mies vain piipahti ulkona. Aurinko paistaa ja hanget kimaltavat. Käunista on, mutta ilman välihousuja ei vanhamies kauaa pihalla tarkene ihastelemassa. Kas. Näyttää naapurin autokin saaneen kauniin pinnan nopeassa säätilan muutoksessa.

 

 

Jääkiteet ovat muodostaneet hauskoja kanavia ja väyliä lasin pintaan. Aivan kuin jokin minikokoinen aura olisi kulkenut sinne tänne, jättäen katoavaksi hetkeksi tutkittavaa uteliaalle miehelle.

 

 

Aikansa luonnon taidetta ihmeteltyään Eevert päättää suosiolla palata takaisin sisälle. Takkaan tuli ja kaakaomuki käteen. Näin on hyvä viettää pyhäpäivää.

Eevert avaa radion ja kuuntelee lempikanavaansa. Päivä kuluu lehtiä kueskellen ja kuunnelleen. Miksipä sitä pitäisi juuri muuta tehdäkkään. Jatkuva aktiivisuus se on rasite sekin.

Eevert sytyttää illan mittaan vielä kynttilät pöydälle. Kuka sitä on sanonut että kynttilöitä poltellaan vain joulunaikaan. Taavitsaisen talossa ne palavat läpi vuoden aina silloin kun niiden lempeää, lämpöistä valoa kaivataan.

 

 

Kynttilän valossa on rentouttavaa olla ja nauttia elämästä. Iltansa iloksi Eevet ottaa kirjahyllystä Lauri Viidan runokirjan. Viidan viimeisten vuosien runoja oli hetkessä kiinni oleva teksti – Ei pidetä kiirettä, istutaan.

Se sopiikin oikein hyvin tämmöisen pakkaspäivän tunnelmiin Taavitsaisen talossa. Muutamaan kertaan Eevert sen lukee ja jonkun kerran ihan ääneenkin.

 

Ei pidetä kiirettä, istutaan.

Ei hätäillä, annetaan mennä;

ei maata somemmin ainoakaan satelliitti lennä.

.

Lauri Viita, Kokoelmasta Suutarikin suuri viisas, 1961

.

.

________________________________________________________

Kamera ja kynttelikkö löytyivät jouluna Siipan Eevertille laittamasta joulupaketista 🙂