Eevertin olohuoneeseen on asennettu kello. Nyt ei ole ajan mittaaminenkaan auringosta kiinni. Vaikka hyvin hommat ovat hoituneet ilman kelloakin.

Kello muistuttaa kovasti sitä mikä oli kauan sitten kajuutan seinällä, silloin kun Eevert oli päässyt ensikertaa mukaan matkalle. Kajuutta oli yleisesti päällystön ja matkustajien majapaikka laivalla. Se onkin ollut aina se tutumpi paikka Eevertille. Eevert on majaillut laivapojasta asti kajuutan yhteydessä olleessa hytissä. Nuorena kössinä hän pääsi alkuun tutun sukulaismiehen komentamaan laivaan.  Muut aloittivat meriuransa tavallisimmin jungmanneina miehistön puolella.

Kajuutan messinkikellosta piti tarkkaan katsoa milloin oli oma aika ryhtyä työhön ja toimiin. Eevert tunnollisena laivapoikana muisti tarkkailevansa jatkuvasti kelloa, ettei vain ollut myöhässä. Laivan elämä oli kovaa ja armotonta myös nuoren miehen osalta, eikä kapteenin sukulaispoika saanut juuri muita etuuksia kuin oman nukkumapaikan kajuutan valvojana.

.

Laivakellon syntymiseen vaikutti paljon armas siippani, joka oli sitä mieltä että olen tartuttanut häneen jotakin käsittämätöntä. Herra tuli kotiin taskussaan kadulta poimittu musta korkki. Muovinen korkki oli erikoisen muotoinen ja kierteetkin murtuneet sisältä. Aikansa pöydällä oltuaan se muuntautui messinkisen ajannäyttäjän ulkokuoreksi ja sai sisäänsä kellotaulun valokuvatulosteesta.

Kello näyttää olevan vanhaa englantilaista käsityötä.