Eevert on kattanut aamiaisensa pihalle. Kevät ja kevätaurinko ovat aina odotettuja ihmeitä vuoden kierrossa. Siitä innostuneena Eevertkin on rohkaistunut tulemaan ulos.

Aamiainen näyttää koostuvan munista ja nakeista sekä hotdogeista kahvin lisäksi.

.

Eevertin tie esiin on ollut vaiherikas. Nuken päätin tehdä itse vaikka kaupoista ja tekijöiltä löytyykin ihastuttavan siloposkisia asukkeja. Eevert on mielikuvissani kuitenkin vanha käppänä, jonka sisällä on mielin määrin seikkailun halua ja intoa vaikka ikä jo painaakin. Elämä on tuonut rosoja ja ruhjeita niin pintaan kuin sydämeenkin. Niistä kaikista hän on kiitollinen vaikka ei ehkä uudelleen kaikkia elämänsä vaiheita haluaisikaan elää. Siispä hieman rosoinen ja kädenjälkinen nukkekin saisi olla.

.

Nuken sisälle tuli rungoksi rautalankaa ja jäsenet sekä pää ja olkapäät Cernit massasta. Paistoin nuken osissa, useampaan kertaan. Muotoilutaitoni ja käsissä lämmennyt massa eivät aina kulkeeet sopuisasti yhtäjalkaa. Vaihe kerrallaan ja yksityiskohtia lisäillen lopulta nukke syntyi.

Täytyy ehkä huomioida sekin seikka, että Eevertille syntyi samalla menetelmällä koko joukko sukulaismiehiä ennen talon isännän esiinmarssia 😉

Aina tuppasi olemaan jotakin vikaa ja virhettä. Tai oikeastaan virheet eivät haitanneet periaatteissa, mutta hahmon lähikuvat toivat esiin sellaisia pieniä harmeja joita en halunnut tulevaisuudessa nähdä kuvissa. Yhdellä oli nenästä pala poissa, toisella olikin reikä päässä kun olin neulalla kohotellut poskipäitä alakautta, kolmannella eri pituiset jalat jne.

.

Eevertin vartalo syntyi vanhasta joustavasta siteestä joka liimattiin ja ommeltiin kiinni rautalankavartaloon.

Vaatteet syntyivät vanhasta pöytäliinasta ja nahkahansikkaasta. Vyön solki on tyttären lapsuudenaikaisesta rannekorusta. Ajattelin jossakin vaiheessa tehdä puettavia ja riisuttavia vaatteita, mutta nämä saavat toistaiseksi olla käytössä.

Hiukset tuottivat hieman päänvaivaa. Paljon hiuksia ei toki vanhalla miehellä ole, eikä kampaustakaan varsinaisesti tarvita. Lopulta päädyin hiusten kanssa vanhan vuoratun lapasen sisuksiin. Sieltä löytyi teddy-kangasta, jota koetin värjäillä ja saada jotenkin uskottavan tuntuiseksi. Eevertin sukulaismiehet saivat myös hiukset päähän harjoittelun yhteydessä.

.

Eevertin päähän hiukset tulivat lopulta ohuina”nauhoina” liiman kanssa. Niskasta ylöspäin, vähän kerrallaan… Alkuun oli komea niskatukka! Melkein jätin, oli niin villi.

Olisi ollut aika hauska niinkin että niskatukka olisi jäänyt ja muuten kalju. Nyt päälaelle jäi aika paljon hiusainesta, jonka uskon vähenevän itsestään, koska kaikki hahtuvat eivät kuitenkaan ole kiinni liimassa.