Aamu aukesi ihan tavallisesti vain. Aamukahvia ja sellaista. Selailin siinä sivussa lehtiä ja kirjoja löytääkeni ideoita nuken vaatetukseen. Se homma jäi tyystin kesken kun eteen tuli peltiämpäreitä. Pläkkipelti eli läkkipelti keksittiin jo 1700-luvun alussa. Sen ydin on rauta- tai teräspeltiä, joka on päällystetty puhtaalla tinalla. Ennenvanhaan sitä käytettiin paljon elintarvikkeidenkin säilytykseen ja käsittelyyn. Pläkkipelti ruostui herkästi, mutta hyvällä hoidolla ne kestivät hyvinä vuosia.

Hmmm… vai olisivatkohan nämä nyt sitten kuitenkin sinkkiämpäreitä. Vai onko ne niinkuin sama asia vaan eri suunnasta tai suhteesta. Mene ja tedä. Sopivia tarkoitukseensa kuitenkin.

Silmät vielä sikkurassa tutkin miten paperi taipuu ämpäriksi. Ja taipuihan se kun viimeistä kavikupillista nauttiessa olin jo leikannut muutaman koeämpärin pöydälle valmiiksi.

Nyt eivät vesiastiat lopu heti kättelyssä vanhassa puusaunassakaan. Mieli vaatisi lisää harjoittelua, vaan mihin ihmeeseen Eevert kaikki ne halujen tuotokset sitten laittaisi?

Ympyrämuoto niin paperissa (tässä akvarellipaperia – tuli kiva pintakuvio samalla) kuin sangassakin kaipaa vielä lisää harjoitusta. Mutta tietenkin piti heti kirjata ylös talteen ne ensimmäiset ja ihmeelliset saavutukset tällä saralla. Katsotaan minne päivä vielä kuljettaa…

Koristeena käytin liimautuvaa kuviotarraa. Muistaakseni jotakin rantuja on vanhoissa peltiämpäreissäkin ollut. Oikeassa läkkiämpärissä sankakin taisi olla littana, mutta kelvatkoon nämä näin ensihätään.

Yhteen oli ihan pakko laittaa hieman luksuskuviointia.Taitaa Eevert käyttää tätä enempi pyhäpäivin…

Ja tässä vielä kuvaa saunasta ämpäreineen… Koko vissiin ihan sopiva tälläkertaa. Tuppaan vielä tekemään hieman liian isoja asioita.