Eevert heräsi aamulla jo paljon ennen kellon soittoa. Mikä lie miehen herättänytkin niin aikaisin, vaikka hyvin olisi voinut ja olisi tarvinnut unta vielä tovin. Linnutkaan eivät olleet vielä heränneet kun Eevert jo keitteli kahvia keittiössä. Lueskeli varhaisia uutisia ja valmistautui tulevaan päivään. Päivästä tulisi jännittävä. Siispä suunta ison kaupungin lentokentälle ja haistelemaan kerosiinin tuoksua. Odotettu matka olisi alkamassa.

Lentokoneella maailmalle. Ja se olikin matka se! Melkein oli ajoittain koneessa tunnelma kuin muinoin myrskyävällä merellä. Hilpeä ja odotuksen siivittämä rupattelu koneessa hiljeni kokonaan kun konetta ravisteli voimakkaat turbulenssit ylös ja alas ja sinne tänne. Kapteenilla oli varmasti melkoinen työ pitää kone kurssissa. Keli oli yläilmoissa huono eikä se sen paremmaksi muuttunut koneen viimein laskeuduttua vuorten juurelle.

 

Eevert ajeli mukavalla vuokra-autollaan kohti Itävallan Alppeja. Välillä satoi niin paljon, että mies tuskin eteensä näki. Se ei onneksi Eevertiä kuitenkaan haitannut, sillä hän on varma siitä että montaa päivää sadekelit eivät kestä kuitenkaan. Aamulla on jo selkeämpää.

Kilometrit taittuivat ja pian olikin edessä laakso, jonka vieraanvaraisuudesta Eevert oli varautunut nauttimaan jokusen päivän.

 

 

Eevertin kotilaakso on Zillertal. Pitkä ja leveä laakso lähellä Salzburgia. Kaunis se oli jo heti alkuunsa, vaikka ympärillä olevista vuorista ei juuri kuvaa vielä saanutkaan sateen vuoksi. Talo löytyi helposti ja mies asettui vauhdilla taloksi. Villapaitaa ylle ja parvekkeelta katselemaan laakson pohjalle. Eevertin talo sijaitsee lähes kilometrin korkeudessa – siis todellinen alppimaja! Mikä oli ollessa kun ympärillä avautui kauneutta määrättömästi joka puolella. Eevert huokaili pitkään näkymiä katsellen ja palasi lopulta kylmissään sisälle tekemään suunnitelmia seuraavaa päivää varten.

 

Vaelluspäiviä varten matkaan oli tullut edelliseltä reissulta mukaan tarttunut hattu. Se tulisikin nyt tarpeeseen kun varsinaisesti helle ei hellinyt. Sitä mallaillessaan päähänsä Eevert kuuli isäntäväen kutsun ovelta. Eevert riensi ovelle ja huomasi pian olevansa teekupposen kanssa turisemassa kuulumisia.

Herra ja rouva Fröhl taitavat olla Eevertin kanssa samanhenkisiä kun ovat näin kauniisti kattaneet pientä iltapalaa matkalaiselle. Eevert oli taittanut matkaa lähes 1700km joten piirakka ja lämmin teekupillinen tulikin tosi tarpeeseen.

Pitkään Eevert ei jaksanut turista, vaan raikas ja ravitseva vuoristoilma teki heti tehtävänsä ja vanhan miehen silmät alkoivat hiljalleen muuttua yhä raskaammiksi. Haukotellen Eevert kiitti vieraanvaraisuudesta ja kömpi omaan huoneeseensa. Pian kuuluukin jo tuttu tuhina ja pieni tasainen kuorsaus matkalaisen huoneesta.