Sunnuntaina vietetään Mikkelinpäivää. Suntio päätti haastaa lapset mukaan valmistamaan Mikkelinpäivän tilaisuutta kappelille. Teeman mukaan sunnuntai tunnetaan lasten ja enkeleiden päivänä. Alkujaan päivä kaiketi on saanut nimensä itseltään Arkkienkeliltä – Mikaelilta. Nykyjään silloin saavat juhlia myös muut enkelit.

Lapset ovat koko viikon piirtäneet ja maalailleet enkeleitä, joita he sitten ovat tuoneet Suntiolle Kappelin koristuksiksi. Ja komeita ne enkelit ovatkin olleet! Niitä ihastellessa on mennyt hetki jos toinenkin ennenkuin päätyvät paikoilleen.

 

 

Tämän kauniin enkelin on tehnyt nuori taiteilija-tyttö, jonka kertoman mukaan se kuvaa iloista enkeliä joka rakastaa työtään suojelusenkelinä. Niinpä, tuumi Suntikin. Kukapa ei rakastaisi työtään lasten kanssa. Iloisia silmiä ja nauravia suita. Jotkut enekelit saavat kyllä tehdä aikamoisia päiviä, sillä monet lapset tuntuvat ehtivän pienillä jaloillaan pika pikaa paikasta toiseen. Siinä tulee enkelillekin jo hiki sulkaan kun yrittää perässä pysyä. Onneksi enekeleitä on toisinaan jopa niin paljon liikkeellä että niitä juurikin joka tilanteeseen ennättää.

 

 

Suntio valmistautuu kappelihetkeen huolella. Musiikki on suunniteltu ja tekstin kohdat kirjoitettu muistiin valmiiksi hyvissä ajoin. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Niin kai sitä on tapana sanoa.

Suntio avasi ison Raamatun ja poimi sieltä sunnuntain tekstin. Näyttää olevan yksi kaikkein tärkeimmistä kohdista. Hiljaisessa kirkossa Suntio lukee alun ääneen. Komeasti kajahteleekin holveissa kun hän harvakseltaan lausuu:

”Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: »Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?»
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
    »Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. ”

Jaa, taitaa vanha kansakoulun opetustaulu olla jossakin. Hetken aikaa kuuluu sakastista kolinaa ja kalinaa. Ovien narinaa ja kappelikissan sähinää kun se säikähtäneenä päättää poistua isantänäs läheisyydestä. Melkoisella tarmolla Suntio penkookin vanhoja kaappeja. Vaan etsiminen kannatti. Vanha pahvitaulu löytyy. Sehän me laitetaan myös näkyville!

 

Vähitellen kaikki onkin valmista. Hieman Suntio vielä kohentelee alttarikukkia.

 

.

Kotimatkalla Suntio lauloi hiljaksiin tuttua enkelilaulua. Suntiolla on kaunis ääni. Muistuttaa ihan Samuli Edelmania 🙂

.

.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=c8WfzsgyVUA[/youtube]