Syksyllä eteeni tullut hirsinen nukketalo on Jukka-tuotteen valmiste n. 1940-luvun tuntumasta. Toistaiseksi en ole onnistunut jäljittämään taloa varmuudella, mutta vastaavanlaisia koottavia tuotteita niihin aikoihin on ollut myynnissä.

Oy Juho Jussila on Suomen tunnetuin leluvalmistaja. Oy Juho Jussila on perheyritys ja se on perustettu jo vuonna 1923. Monet sen tuotteista ovat olleet suosittuja klassikkoja jo usean sukupolven ajan. Historiikista löytyy maininta: Lelumallisto kasvoi 40-luvulla ja sai seurakseen pulpetit ja oppilastuolit, sekä hirsitalosarjan.

Siispä käsissäni on vanha koottava hirsitalo. Se mikä siitä tulee on hieman usvan peitossa. Työnimenä sillä on Muisto. Ja voi olla että Muistoksi se jääkin. Tuokioita tai hetkiä jostakin muistojen kolosista. Tuttuja näkymiä ja tavaroita, ilman että ne liittyvät yhteen. Kohtauksia elämästä niihin aikoihin kun oli lapsi.

Eevertin mielen perukoilla on varmasti monta kirkkaampaa tai hämärämpää muistikuvaa joilla tämän talon voi täyttää. Aloitettukin jo on joulukalenterin alla.

Matot ovat vielä tulosteita, mutta koetan jossain kohdin opetella maton tekemistä. Seinäryijy koristi lapsuudenkotini seinää kutakuinkin noilla main. Tuloste on hieman vinkkeli – niin taisi olla se ryijykin 🙂 Jos jollakulla on tuo ryijy jossakin kätköissään niin ilahtuisin kuvasta josta voisin tehdä uudelleen ryijyn.

Maritta vinkkasi minulle ryijyn kuvasta (katso kommentit) . Sain nimenkin Elämän kukka ja on Aino Baeckmanin käsialaa. Samalla selvisi sitten sekin että olen elämäni taipaleella hävittänyt parin tonnin ryijyn. Että sellainen muisto syntyi siitä 😀

Joulun alla Eeverttilään tuli lähetys Kuuralehdon nukkekodista.

Patakinnas päätyi Eevertin keittiöön. Kello oli kuin nakutettu Muistojen talon tupaan. Siellä se raksuttaa mennyttä aikaa. Kiitos!

Tuvassa on leivinuuni. Kööki on toisessa huoneessa. Leivin uunin pankolla – päällä – joka usein oli verholla peitelty oli lämmin ja mukava paikka leikkiä ja nukkua. Kissat viihtyivät pankolla hyvin.

Leivinuuni syntyi pahvista ja munakennoista. Näyttää olevan kukkakauppias sitä tutkailemassa.

Ikkunan edessä palaa valo. Tilley-lamppu eli kansanomaisemmin tillilamppu , jota ennenaikaan säästeliäästi polteltiin tuvissa. Tillilamppu oli eräänlainen kaasuvalo, jossa valopetrooli kasuuntuu säiliöstä hehkusukkaan joka sytytettynä valaisee huoneen. Lampun valo on öljylampun valoa huomattavasti kirkkaampi ja vastaa teholtaan jopa sähkövaloa. Se pitää palaessaan pientä kohisevaa ääntä ja tuottaa runsaasti lämpöä. Erityisen tarkkana piti olla sytyttäessä että ei rikkonut sukkaa.

Tillilampusta on mainintoja myös Kalle Päätalon kirjoissa, jotka Eevert on tietenkin lukenut kaikki:

 

Samalla menetelmällä syntyi pöydälle perinteisempi öljylamppu.

 

Liitetään loppuun vielä ensimmäisiä kuvia pöydästä. Tämän jälkeen ryijy on tehty kertaalleen uusiksi ja hieman suurennettu.

Koristemaalaukset ovat ihan itse tehtyjä. Ja sen huomaa 🙂 Täytyy harjoitella, jos saisi hieman pienempää jälkeä aikaiseksi.

Pöydän lamppu on syntynyt rengaskaupan pihamaalta kerätyistä kumiosista, kynän kärjestä ja rautalangasta. Ei harmainta aavistusta mitä kuminpalaset ovat, mutta niitä oli pitkin maata niin paljon, että pistin muutaman talteen. Ilmeisesti joitakin tulpanpäitä joita jostakin nypitään irti.

Sormet syyhyävät jatkoon.