Monilla elokuvilla on päätteeksi jakso: Näin tehtiin….

Otin itselleni talteen muutaman hetken siitä kun Eevertin tämänvuotinen kalenteri on valmistunut. Eletään erästä marraskuista lomaviikkoa. Siippa oli tiiviisti töissä (jonkin aikaa ihan reissussa)  ja muuta vastaanottoa tai ohjelmaa ei järjestetty lomalaiselle.

Pieni keittiö täyttyi (hetkessä) viikoksi kaikesta siitä mitä kaapista löytyy.

Kotistudio eli omaa elämäänsä kulissien sekä käsikirjoitusten uumenissa ja tietysti myös emäntänsä eli täysin omassa maailmassaan. Jossain välissä aurinko kurkisteli (=haittasi) verhojen takaa. Studioemäntä oitis kiristeli säleet tiukemmalle ja jätti ihanan houkuttelevan todellisuuden verhojen taakse 😀

 

 

Kaappien kätköissä on runsaasti lisämateriaalia hetkeen jolloin jotakin uutta on luotava tarinaa havainnollistamaan.

 

 

Pikkutavaroita olen säilönyt LIDListä hankkimiini lokerikkoihin. Alkuun niitä oli aivan tavaton määrä. Nykyisin on jo lokeropula. Yksistään Jatan herkuille on varattuna yksi salkku. Nami.

Salkkuja on useita ja kaikkia niitä tarvittiin.

 

 

Lisää tavaraa on talon alla hyllykössä. Kyllä sitä on saatukin kerätyksi. Talo sai samalla suursiivouksen. Studiolamput ovat Siipan kätköistä ja palvelivat hyvin koko projektin ajan.

 

 

Kappelin tontti syntyi ruokapöydälle lakanan päälle ja ilahdutti siinä koko viikon aamusta iltaan.

 

 

Syksyllä ”vahingossa” hankittu Hirsitalokin pääsi mukaan kertomuksen lavasteisiin ja palveli eriomaisesti tehtävässään. Mitä talosta muuten syntyy on vielä hieman usvan peitossa, mutta se on sitten ihan toinen juttu.

 

Ainoa Eevertin taloista joka ei siirtynyt studioon tai mitä ei erityisemmin muutenkaan muuteltu oli kalamaja. Se asustaa kirjahyllyssä ja palveli sieltä käsin tapahtumapaikkana.

 

 

Lunta sateli kalamajalle vain vähän. On vissiin hyvässä suojassa kun on hyllylevy päällä. 🙂

 

Lomaviikko oli täydellinen irtaantuminen tiivistahtisen syksyn asioista. Ja hauskaa oli kokoajan.