Eevert lähti uudelleen aikaisemmin katsastamalleen padolle koska sää oli kirkas ja näkymät varmasti selkeämmät kuin edellisellä täydessä pilvessa eletyllä päivällä.

Schlegeisspeicher on 1782 metrin korkeudessa oleva patojärvi joka on itseasiassa valtaisa voimalaitos. Työt siellä aloitettiin 1965 ja käyttönotto tapahtui 1970.

Komea se onkin. 131m korkeutta ja 700m pituutta.  Tie mutkittelee padon alaosalta melkoisen matkan itse järvelle.

Suuri patorakennelma näkyy järven vastapuolella.

Koska oli kaunis päivä Eevert lähti kävelemään järven rantoja pitkin kulkevaa polkua pitkin. Näkymät olivat perin kummalliset, sillä ympärillä olevat jättimäiset vuoret tuntuivat kaatuvan päälle katsoi mihin suuntaan tahansa.

Järven kärki suuntautui kohti jäätikköä.

Sinne päätti mies kävellä. Pieni vesiputouskin näytti olevan järven päädyn tuntumassa vastarannalla.

Järven pinta oli alhaalla. Katsellessaan sinne virtaavia uomia, voi vaan ajatella kuinka paljon vettä tuleekaan keväällä. Silloin ei ole asiaa näille poluille, tuumaili Eevert.

Järven päädyssä oli se suurin uoma. Paljon vettä virtasi siinä nytkin, vaikka valtaosa uoman pohjaa olikin kuivillaan.

Täällä pää meni viimeistään sekaisin! Mittakaava heitti häränpyllyä kerrassaan. Kuvaa ehkä siitä antaa tuo parikymmenpäinen lehmälauma joka on asettunut vilvoittelemaan joen pohjalle.

Ne ovat nuo pienet mustat pisteet kuvan alareunassa.

Siis tässä 🙂

Vähän lehmälauman jäkeen kulki kesäpolku uoman poikki. Sen pidemmälle ei tänään kuljettu. 1,5 tunnin päässä tuosta olisi ylhäällä rinteellä majapaikka, jos haluaisi komeille seuduille yöpymään. Paljon sieltä tulikin väkeä vastaan pokulla.

Ylityskohdalta oli vielä matkaa jäätikölle. Komea ja vaikuttava se oli!

Tämä, niinkuin monet muutkin jäätiköt ovat pienentyneet aikojen kuluessa. Polulla oli pari kuvaa havainnollistamassa asiaa.

Vesiputouskin näyttäytyi lähempää aika paljon isommaksi kuin mitä alkuun osasi ajatellakaan.

Putouksen yläosassa on energiayhtiön rakennus. Vesi ohjataan maan sisältä alas järveen.

Alueen geologia oli kiinnostavaa. Mielenkiintoisen oloisia kiviä oli siellä täällä. Olisipa niin viisas, että osaisi niistä jotakin ymmärtää, mumisi Eevert käännellessään isoa kuvioitunutta kiveä.

Palatessaan takaisin järvelle alkoi ukkonen kumista jäätikön tuntumassa. Oli aika siirtyä taas kotimökille mietiskelemään päivän kokemuksia.

Yhä pienemmäksi ihminen koki itsensä tuossa valtavassa vuorten suojaamassa paikassa. Vuoret kohosivat yli 3000m korkeuteen.

Paluumatkalla sade loi vuoristoon jälleen kaikki harmaan sävyt aistittaviksi. Kaunista.