Eevert kävi verstaalla ja toi puutavaraa tullessaan. Vanhassa kirkossa pitää olla vanhaa hyvää tavaraa myös materiaaleina. Jostakin kätköistään Eevert kaiveli vanhaa, kauniistipatinoitua puutavaraa tehdaspakkauksissaan. Missä lie mies tavaraansa säilönyt. Rakentajat mielihyvin ottivat puulähetyksen vastaan. Kilpaa verstaalla ihailtiin käsin höylättyä listaa.

 

 

Hyvinhän sitä työ edistyy kun on kunnon tarpeet. Sahakin oli vielä kaivettava esiin, sillä niin hassusti oli päässyt käymään että yhden penkin päädyt olivat jääneet sahaamatta. En kyllä ymmärrä miten se on mahdollista, vaikka verstas-postauksen ensimmäisessä osassa oikein hehkutellaan kuinka on liitetty kuusi palaa yhteen ja sitten ryhmäsahattu kaikki kerralla. Kuinkahan sitä kuudesta päätypalasta saakaan neljän penkin tarpeet. Niin tai näin – yksi päätypari piti vielä tänään sahata.

 

 

Penkinpäiden reunat hiottiin pienoistyökalusarjan avaulla ja hyvin toimi. Tuli juuri sopivaa kylätimpurin jälkeä näkyviin ja pikkuisen pyöristystä palasiin.

Kaiverruksia tai maalauksia oli lähes joka kappelin penkeissä Eevertin Itävaltaan tekemällä vakoilureissulla. Maalaamiset jätetään toistaiseksi ja varsinainen kaivertaminenkin balsaan voi olla vain turha haave. Vanha konsti käyttöön ja teippaamaan sopivia kuvioita. Hyvin asettuivat ja saavat siihen jäädäkin.

Teippausten jälkeen maailman jännittävämpään puuhaan. Osien yhteen liittämiseen. Prototyyppipenkit olivat vinksallaan joka suuntaan. Nyt tavoitteena on suht koht suoraan asettuvat kalusteet.

 

 

Melkein ei uskaltanut edes hengittää kun asetteli osia hiljalleen paikoilleen. Osa tietenkin useampaan kertaan. Välillä piti varovasti tarkistella ovatko osat suoria tai menikö penkit joutsenolaisen apuriman kanssa edes suurinpiirtein samalla tavalla. Piti katsella hieman sieltä ja vähän täältä, sekä asetella penkkejä erilaisiin järjestyksiin, joita sitten arvioivalla timpurin silmällä silmäiltiin.

 

 

Hiljaksiin aloin itsekin uskomaan, että nyt kauan suunnitellut penkit valmistuvat kappeliin. Kaikki ovat riittävän suorassa ja materiaali on oikean paksuista. Onnekseni otin sittenkin käyttöön 3mm balsaa. Ostin ohkaisempaakin, mutta siitä tulee sitten jotakin ihan muuta.

 

 

Kun kaikki osat olivat kiinni pääsivät penkit kuivumaan oletetulle sijoituspaikalleen. Mahtuvat hyvin, eivätkä näytä liian raskailta tilaan nähden. Melko vankasta materiaalista olivat esikuvakappeleidenkin kalusteet tehty. Kuivumisen jälkeen hieman väriä pintaan.

 

 

Vihreästä väristä en halunnut luopua. Prototyyppipenkkien väri oli itse sekoitettu, joten turha ajatus että sen voisi tehdä uudelleen. Hobby Pointin poistokorista löysin kesäkuussa FolkArt vihreän sävyn. Väri oli hieman kuivahtanut, mutta vesiohenteisena sen sai pian käyttökuntoon. Väri on hyvin lähellä itse sekoittamaani vihreää. Hyvä löytö siis.

Istuinosan puurima oli kaunis, joten halusin puun kuviota jäävän vähän näkyviin. Vaaleampi ruskea petsiväri tuli avuksi ja niin penkeistä tuli kaksivärisiä. Kuva ei oikein näytä läpikuultamista. Nyt penkit tosin näyttävät myös keittiössäni olevien vanhojen tuolien näköisiltä sillä värit taitavat olla samat. Sellainen alitajunta tänään 😀

 

 

Kaiverrukset näkyvät odotetusti värin alta. Kunhan penkit kuivuvat niin ne saavat vielä lakkauksen. Sitten on aika mallailla tilaan ja kuvailla rauhassa.

 

Se on sitten huomisen juttu.