Aurinko pilkisteli iloisena taivaalta, ilma oli leppeän lämmin ja aikaa riittämiin. Niinpä Eevert lähti kirja kanalossaan kappelille katsomaan kuinka siellä työt olivat edistyneet. Työmiehet olivat pakanneet tältä viikolta tavaransa ja lähteneet viikonlopun viettoon.

Pieni kappeli oli rauhallinen ja hiljainen. Ulkoa kantautui sisälle kaunista linnunlaulua. Hyvä oli hetki istahtaa ja vain olla.  Aurinko siivilöityi ikkunoiden läpi luoden oman tunnelmansa pieneen kappeliin.

 

 

Uusittujen penkkien lisäksi myös alttari oli saanut uuden ilmeen. Ristikin on vaihtunut uuteen. Pienen Agnus Dei- ristin Siippa toi Roomasta alkukesästä tuliaisina. Kirkollisissa vertauskuvissa Jeesusta kuvaa karitsa, joka kantaa voitonlippua. Kristus voitti kuoleman. Sakaroissa on lisäksi tutut symbolit Alfa&Omega sekä kalat ja ylimpänä kyyhkynen joka kuvaa Pyhää Henkeä. Paljon onkin saatu pieneen kokoon!

Risti oli kaulariipus josta hioskelin lenkin yläosasta pois. Pystytys olikin sitten toinen juttu. Lopulta se päätyi ruuvin kantaan. Ristiä piti ohentaa hiomalla aika paljon että se mahtui loveen. Liimaa perään ja rutosti uskoa kehiin. Kyllä se jäi pystyyn. Itse ruuvi on olemassa ja laitettu pöytälevyn läpi. Pysyy paremmin pystyssä. Ristillä on korkeutta 2,5cm.

Alttariliina on Eijalta ja kukat Ainolta.

 

 

Madonnakin pääsi paikoilleen ikkunoiden väliin. Madonna tarttui matkaan Maria Waldrast luostarin myymälästä. Tämä madonna edustaa katolista kirkkoa kaikissa muodoissaan. Eevertin kappeli on hyvin avarakatseinen mitä eri uskonsuuntauksiin tulee. Ja senhän toki monet vakituiset kävijät jo tietävätkin.

Pikkuinen patsas oli ainoa minitavara joka päätyi reissulta kotiin saakka. Lisäksi tuli tietenkin paljon kiveä ja sen sellaista jota joskus ehkä voi tarvita.

 

 

Madonnan jalustaksi päätyi hyllynkannatin josta sahailin sen seinään menevän tapin pois ja liimasin paikoilleen.

 

(Seuraavaksi hommaksi varmaan ikkunat uusiksi. Tämä se on hauska työ kun ei ole vielä läheskään valmis ja jo tehdään remonttia 😉 Tulee mieleen jonkun Iisakin rakentama kirkko jossakin toisessa kylässä.)

 

 

Eevert sytytti kynttilät ja istahti hyväksi toviksi linnunlaulun ja tuulenhuminan keskelle.  Pieni hetki luonnonmukaista meditointia!

Aikansa lintuja kuunneltuaan hän avasi kirjansa, jonka oli poiminut mukaansa. Kirja oli Eino Leinon – tuon taitavan runoilijan kynästä lähtenyt hengen tuote. Kirja avautui kuin itsestään kohdasta, jota Eevert ja häntä edeltäneet lukijat olivat usein lukeneet ja jättäneet näin merkin kirjan lehdille.

 

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär’ elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

(Eino Leino)

 

____________________________________________

Viimeinen kuva Siipan, muut omia.

 

Lisätäänpä vielä vanhoilla penkeillä sisäkuvaa…