Kesä kutsuu miehen kulkemaan. Uusia paikkoja ja seikkailuja on miltei pakko päästä tutkimaan heti kun kelit käyvät lämpimimmiksi. Siispä ensimmäisen aurinkoisen päivän kunniaksi Eevert pakkaa itsensä pienelle reissulle. Naapurikaupunkiin on tullut paljon väkeä markkinoille. Aina sitä yhdet markkinat täytyy saada käytyä.

Turussa vietettiin viikonloppuna Keskiaikaisia markkinoita. Osa kaupungista on muuttunut kovin erilaiseksi. Musikantteja ja näytelmäryhmiä löytyi joka kulman takaa.

Saivatpa kansalaiset ihan piispallisen siunauksenkin halutessaan.

Markkinoilla tulee aina nälkä.

Evästä toki oli Eevertillä mukana, mutta kunnon keskiaikaisista matkalaisten eväistä ei mies mitenkään malttanut kieltäytyä. Mainio tuoksu levittäytyi yli torin.

Iso sika oli päätynyt vartaaseen ja sitä syötiin hyvillä mielin ja rasva suupielistä tiristen päreenpalaselta.

Markkinahumu jatkui myöhään yöhön saakka.

Aamulla oli sitten aika jatkaa hurskaammille näkymille. Ensimmäinen kohde osui Taidekappeliin joka on aivan Turun keskustan tuntumassa pienen ajomatkan päässä.

Vanha merimies huomautti huvittuneena ensitöikseen, että onpas iso parkki laitettu nurin kalliolle!

Pyhän Henrikin Taidekappeli on ekumeeninen yksityinen kappeli.

Kappeli itsessään on jo taideteos.
Se kurottuu kohti toivoa, kristinuskon ydinsanomaa.
Kappelin lasireliefeissä on kolme sanaa: 
”Usko -Toivo – Rakkaus” 
ja Jeesuksen lupaus: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät”.

Taitelija Hannu Konola oli parhaillaan kertomassa alttarin lasitöistä vierailevalle ryhmälle.

Kappelilla toiminut opas kertoi myös merkittävistä symbolisista kuvista kappelin alttaripäädyssä.

Valojen ja varjojen maailma tuo Taidekappeliin erityistä tunnelmaa.

Taidekappeli on jo 10 vuotias. Lisätietoa Klik.

Moni muu kirkko on paljon vanhempi ja sellaiseen vanhaan kirkkoon miehen mieli veti seuraavaksi.

Nauvon Pyhälle Olaville pyhitetty kirkko on rakennettu noin 1450-luvulla.

Se edustaa arkkitehtuurillaan aivan toista aikakautta ja henkii menneiden sukupolvien elämää monella tapaa.

Nauvolainen laivamallien rakentaja Åke Sandvall rakensi vuonna 1971 votiivilaivan priki Aidin, jonka esikuvana oli nauvolainen purjealus, joka rakennettiin vuonna 1873. Lähde Klik.

Votiivilaivat ovat erityisesti rannikkoseutujen kirkkojen katoissa roikkuvia laivojen pienoismalleja. Suomessa tiedetään olevan yli 200 votiivilaivaa. Seurakuntalaiset ovat lahjoittaneet votiivilaivoja kiitokseksi onnistuneesta merimatkasta tai avusta merihädässä. Laivoja on käytetty myös rukouselämässä: niiden äärellä on voitu muistaa merellä hukkuneita tai kotoa poissa olevia. Lähde Klik.

Vanha merimiehemme virvoitti muistojaan votiivilaivan äärellä. Seurue sai kuulla useammankin seikkailun merillä ja vierailla mantereilla. Monet kerrat olivat raavaimmatkin merimiehet huokaisseet Jumalan puoleen myrskyn riepotellessa natisevaa purtta. Myrkystä selvittyä oli känsäiset käden menneet kuin vaivihkaan ristiin ja helpotuksen kyynelten mukana kiitollisuus elämää kohtaan nousi kirkkaana päällimmäiseksi ajatukseksi.

Seikkailujen lumossa Eevert ja seurue pian jo kuvitteli seilaavansa merellä tukevalla purrella kohti uusia kokemuksia.

Kirkosta päästyä oli jo aivan pakko päästä haistelemaan merta ja tyrskyjä.

Kulttuurimaisemaa Nauvon satamasta

Nauvon satamasta pääsi pieneen laivaan joka kulki saaristotienä Nauvon, Seilin ja Hankan välillä.

Meri oli tyyni, mutta ukkosrintama nousemassa.

Komeita salamoita sai ihailla mantereen puolella. Toivottavasti eivät isoja vahinkoja tehneet.

Laivamatkan jälkeen Eevert päätyi kauniiseen Naantaliin syömään ja nauttimaan iltatunnelmista.

Siellä oli oikein mukava päättää taas kokemuskten täyteinen päivä.

Näin kului yksi kesäinen vuorokausi Eevertin elämässä.