Kivikasasta oli todellakin aikomus saada komea luonnonkivimuuri aikaiseksi. Ohjeitahan tämänkaltaiseen perinnerakentamiseen toki löytyy, vaikka TÄÄLTÄ klik!

Kiviä vain ladotaan sujuvasti päällekkäin ja kiilataan kiinni. Helppoa kuin heinän teko! No, ei se heinän seipäällekkään saattaminen kaikkein yksinkertaisimpia asioita taida olla…. No, Eevertin työmaalla kivet eivät vain yksinkertaisesti asettuneet pinoon sen paremmin kuin suoraksi muuriksikaan.

Apuun oli olettava askartelumassa josta oli pakko valmistaa pohja mahdolliselle aidalle.

 

 

Massapohjahan nyt ei edes maalattuna muistuta minkäänsortin kiviainesta. Ehkä se olisi pitänyt koittaa värjätä ennen muovaamista. Tämä oli muovailun syvin muoto jonka osaan. Pötköä. Pötköön sitten painelin kivikasasta sinne tänne kiviä – molemmin puolin. Vaalean massan peitin juoksujiekalla. Sitä ilmeisesti vielä ehostellaan sammaloitumisella tms., mutta muutoin taitaa tämänkaltainen kivityöskentely olla tällä kertaa huipussaan.

 

 

Parempi siirtyä hiekkojen asetteluun. Josko se taipuisi tahtoon paremmin. Liimaa vain reilusti alustalle ja ripotellaan hiekat päälle. Oikein hyvinhän ne asettuvat ja niin kauniita kaaria. Ei muuta kuin alusta aurinkoiselle pihalle kuivuskelemaan.

Ja siellähän kuivui.

Ja kuivui kieroksi.

 

 

Eipä auttanut muu kuin tuoda pohjalevy sisälle ja laittaa painon alle. No – siihenhän ei nyt suosimiani isoja kuvakirjoja saanut laitettua vaan täytyi keksiä muuta. Siispä kaappien kätköille ja kolmannen maailmansodan varalle hankitut säilykepurkit kaapista alas ja pinoksi pahimman kierouden kohdalle. Eipä ole työmaalla ainakaan hernesopasta pulaa.

 

 

Painon laittamista vaikeutti myös jotkin pintaan jo kiinnitetyt materiaalit.

Tästä jatketaan taas huomenna ja toivotaan että vaneripohja on edes jonkin verran asettunut paikoilleen. Tämän harrastuksen suuria ilonaiheita on se että saa kokoajan keksiä ratkaisuja millä omat möhläyksensä saa feikattua piiloon tai jopa kokonaan tekemättömiksi 🙂