Aamulla herätessään Eevert sai hieraista silmiään toisenkin kerran ennenkuin elämän todellisuus aukeni. Ikkunan takaa pyrki pilveä sisään. Koko laakson oli vallannut valtaisa pilvipeitto.

Välillä se sakeni ja maisema oli vain valkoinen jo metrin päästä. Eevert ei pilveä pelännyt vaan varustautui päiväretkeä varten ja hurautti Penkenbahnin asemalle.

Kondoli näytti sukeltavan aavemaiseen tyhjyyteen. Tämäpä on jännittävää tuumi Eevert ja antoi kameralleen töitä napsimalla tiuhaan tahtiin usvaisia kuvia kondolin ikkunoista.

Tuolihissillä piti vielä jatkaa huipulle saakka 2095 metriin. Ei näyttänyt keli avautuvan vielä matkalla.

Ylempänä pilvien rajat olivat jo selvempiä ja puurajan ylitettyään oli jo ohutta yläpilveä – tai jotakin sinnepäin 🙂

Ylhäällä oli pieni tekojärvi, niinkuin monin paikoin kun luonnon vesiä ei järviksi saakka ole. Pieniä ja isompia puroja sekä jokia on kyllä sitäkin enemmän. Näissä järvissä on uiminen kielletty niinkuin useimmissa luonnonjärvissäkin silloin kun sellaisia on kohdattu.

Kaunista on kosteudenkin keskellä, huokaili Eevert tutkiskellessaan ruohonkorsien ja kukintojen päissä kimmeltäviä pisaroita.

Eevertin riemuksi huipulla oli myös pieni märkä aasi, Pepe. Ystävällinen aasi kävi tervehtimässä Eevertiä. Tovin turistuaan he jättivät rapsutusten kera hyvästit toisilleen.

Laskeuduttuaan seurue sai huomata että maassa saakka roikkuneet pilvet olivat vetäytyneet jo paljon korkeammalle. Vielä tästä päivä kirkastuisi toivoi koko porukka ja lähti ajelemaan pienellä punaisella autollaan.

Pienet kylät ja tiet olivat kauniita. Kaikki värit hehkuivat syvinä ja kirkkaina kosteuden vaikutuksesta.

Pian saavuttiin suurelle patojärvelle. Itävallassa kaikki on suurta – todella suurta. Schlegeis Stausseen pato on 131m korkea ja 725m pitkä.

Joitakin rohkelikkoja asuu/työskentelee padon juurella olevassa talossa. Melko rohkealta olo tuntui etäämmältäkin kun mielessä ihan vain tuokion käväisi ajatus padon sortumisesta.

Padon päällä on varsin leveä kävelytie, jonka pituus se lähemmäs kilometri. On tähän valutettu betoni poikineen, ihmettelee Eevert ääneen kävellessään padon päällä.

Pilvet roikkuvat vielä järven yllä.

Tällaisen päivän päätteeksi tarvitaan jotakin lämmitä. Kuuma kaakao ja Apfelstrudel ovat oiva ja varma valinta.

Kotilaaksoon palatessa aurinko jo helli ympäristöä niin kirkkaasti, että Eevertin kameran oli vaikea toistaa sitä kirkkautta 🙂

Tästä tuli hyvä päivä.